Megalomaanisen suosion keskenkasvuisten poikien esikuvina saavuttanut pohjalaisnelikko on yltänyt urallaan vaiheeseen, jossa jonkun päättävän tahon mielestä on oikeutettua julkaista koko alkumatkan kattava DVD-boksi.
Megalomaanisen suosion keskenkasvuisten poikien esikuvina saavuttanut pohjalaisnelikko on yltänyt urallaan vaiheeseen, jossa jonkun päättävän tahon mielestä on oikeutettua julkaista koko alkumatkan kattava DVD-boksi. Niin kutsutut maailmankiertueet vievät pojat mielikuvitusmatkoillaan milloin mihinkin, tosielämässä pysytään
visusti lähikulmilla.
Lähtökohtana on ollut todistaa omaa idiotismia, sitä kuinka suomalainen nuorimies uskaltaa ilman suojuksia asettaa itsensä ja terveytensä vaaraan. Puolivauhtia valutaan milloin mistäkin tornista tai mäeltä erilaisten apuvälineiden tuodessa oman lisäriskitekijänsä.
Venytetyt kohtaukset tuhansine toistoineen ja hidastuksineen aiheuttavat täysikasvuisessa jo yksistään ääretöntä myötähäpeää. Esiintyvien taiteilijoiden narsistisen mielenhäiriön tunnuspiirteet täyttävä kameran edessä venkoileminen ja tyhjänpuhuminen saa viimeistään hamuilemaan stop-nappulaa.
Erinäisiltä tasoilta toisille hyppimistä, liikkuvien välineiden perässä roikkumista ja kulkuneuvojen perässä vedettävien esineiden kanssa pelleilyä. Jaksojen sekaan on sisällytetty runsaasti toistoa — jopa uusintajaksoja. 'Temppukerho'-oppitunnit, joiden akrobatiasuoritukset ovat kohdeyleisön, eli pikkuveijarien mekaniikan rajoissa, ovat harvoja palkitsevia osioita koko sarjahistoriassa.
'Maailmankiertueiden' edetessä, näkyy pieni kehitys suunnitelmallisuuden muodossa. Kekseliäisyyden siirtäminen ruudulle,
joka alkujaan hommasta selvästi uupui, on asteittain löytymässä. Huvittavimmillaan Duudsoni-touhut toki saavat aikaan pientä karetta suupieliin, pääsääntöisesti viihde on silti yöluuppiohjelma-ajan täyttökamaa. Egot kasvavat jo alussa touhuja suuremmiksi, moisen hölmöilyn ei pitäisi perustua omien naamojen ja juttujen rakastamiseen.
Ensimmäisen tuotantokauden ensimmäisen jakson VHS-laatuinen kuva paranee heti toiseen jaksoon tultaessa. Ääniraita on reality-osastoa, onhan suuri osa Duudsonien touhuista kuvattu varsin erityisissä olosuhteissa. The Odorants -yhtyeen musiikki pauhaa jatkuvasti taustalla, kyllästymiseen asti. Ekstroissa nähdään väsynyttä pissa-kakka-huumoria, juonto- ja juoppourpoilua sekä muuta, joka ei itse lähetyksiin mahtunut. Miksiköhän? Perässä on haastatteluita ja vierailuita radio- ja tv-kanavilla. Ekstrojen laajemman katselemisen vaatiminen ja kokemuksen ylöskirjaaminen olisi rangaistuksista suurin, ihmisarvoa alentava. (VA)