Rak­kaut­ta on mo­nen­lais­ta. Owen (Ad­rian Gre­nier) ar­mas­taa tyttöystäväänsä lä­hes yhtä pal­jon kuin vii­na­pul­loa. Isa­bel (An­ge­la Trim­bur) on yrittä­nyt yllä­pitää suh­det­ta äijän ryyp­pyon­gel­mis­ta huo­li­mat­ta. Suh­de ei to­sin juu­ri pal­kit­se, var­sin­kaan sek­suaa­li­ses­sa mie­lessä. Ma­kuuo­sas­tol­la Owen saa lu­van hoi­taa tou­hun­sa mah­dol­li­sim­man no­peas­ti.

Ma­kuuo­sas­tol­la on­nis­taa­kin sit­ten isos­ti. Juu­ri kun kol­mi­vuo­ti­nen suh­de on saa­pu­mas­sa päätök­seensä, pal­jas­taa Isa­bel ole­van­sa ras­kaa­na. Jot­ta yh­tei­nen elämä voi­si jat­kua, vaa­di­taan Owe­nil­ta muu­ta­mien eh­to­jen täyttä­mistä. Eh­dois­ta on­gel­mal­li­sim­mak­si muo­dos­tuu yh­tey­den sol­mi­mi­nen Owe­nin lä­hi­su­ku­lai­siin. Po­jan ja su­vun vä­lillä on tu­le­nar­kuut­ta, tik­ku­ja ham­paan­ko­lois­sa.

Oh­jaa­ja-kä­si­kir­joit­ta­ja Ric­hard Ba­tes Jr. syn­nyttää äk­kiväärää maa­gis­ta rea­lis­mia. Dia­lo­gi on nok­ke­laa, räi­keää ja roh­keaa, kuin Gil­mo­ren tytöt hel­ve­tistä. Lähtöjään epä­so­pui­sa pa­ri­val­jak­ko val­loit­taa sydä­met pian al­kuhämmäs­tyk­sen kai­kot­tua. Ää­rim­mil­leen kär­jis­te­tyt hen­kilö­hah­mot toi­mi­vat kes­kenään, hah­mo­ver­kos­ton ol­les­sa sup­pea.

Äk­kivää­rien su­ku­lai­suus- ja rak­kaus­suh­tei­den ku­vaa­ja­na Trash Fi­re on­nis­tuu al­ku­puo­lis­kol­laan. Sen si­jaan taus­tal­la vel­lo­va tie­toi­suus su­ku­pol­vien ylit­se kestä­neestä vä­ki­val­lan kier­teestä, vieh­ty­myk­sestä sy­ty­tys­nes­tei­den maail­maan, jää kel­lu­maan se­littämättömänä il­maan. Muun­tau­tu­mi­nen puo­les­sa­tois­ta tun­nis­sa mus­tas­ta ä­lykkö­ko­me­dias­ta ta­lojännä­rik­si ei on­nis­tu mut­kit­ta. Fion­nel­la Fla­na­gan isoäi­tinä yh­distää puo­lis­ko­ja par­haan­sa mu­kaan.

O­mi­tui­nen in­die-e­lo­ku­va esi­tetään Night Vi­sions -juh­lil­la mar­ras­kuus­sa 2016. (VA)