“­Pi­laat siir­to­lais­ten mai­neen”. Ar­nold Sc­hwar­ze­neg­ge­rin hei­tet­tyä ku­vernöö­rin vas­tuut ja pa­lat­tua ko­tiin­sa elo­ku­van­teon pa­riin, ei ai­ka­laisk­ri­tiik­ki tain­nut ol­la kum­mois­ta, kos­ka DVD-o­pas ei vai­vau­tu­nut tätä edes kat­so­maan saa­ti ar­vos­te­le­maan. Jo­ko toi­min­tae­lo­ku­va on sen jäl­keen pa­rin vuo­den ai­ka­na jäh­met­ty­nyt niin uo­miin­sa tai sit­ten Sc­hwar­ze­neg­ge­ril­le teh­tiin vää­ryyttä, sillä sat­tu­mal­ta le­vya­se­maan pää­ty­nyt elo­ku­va tun­tui jo­pa yllättävän hyvältä, haus­kal­ta ja myös vä­ki­val­tai­sel­ta.

Huu­mo­rin yh­distä­mi­nen rois­ku­vaan ai­vo­mas­saan ei ole ai­van kaik­kien kä­si­tys viih­teestä, mut­ta itäi­sillä mail­la ja 1960-1970-lu­ku­jen Ita­lias­sa täl­lai­nen vi­ri­tys on­nis­tui. Oh­jaa­ja on ko­toi­sin Etelä-Ko­reas­ta, mut­ta aa­sia­lais­ten vai­kut­tei­den lisäk­si op­pia on otet­tu spa­get­ti-länkkä­reistä, au­to­fe­ti­sis­teil­le suun­na­tuis­ta vauh­ti­rai­nois­ta ja mek­si­ko­lai­ses­ta kult­tuu­ris­ta.

Tämä on oi­keas­taan van­ki­kar­ku­rie­lo­ku­va, jo­ka ei tyy­dy FBI-d­raa­maan, vaan alus­ta­na on van­ha kun­non län­ne­ne­lo­ku­va. Hil­jai­se­loa elävä she­rif­fi jou­tuu haa­li­maan kai­ken mah­dol­li­sen avun yli­voi­mais­ta vi­hol­lis­ta vas­taan.

Mie­leen tu­lee jo­pa Hergén Tint­ti-sar­ja­ku­va Len­to 714, jos­sa pää­kon­nan Ras­ta­po­pou­los pu­keu­tui nau­ret­ta­viin län­nen­mie­hen ku­tei­siin. Pe­ter Stor­ma­re jo­pa kan­taa guns­lin­ger-vyöllään sisäl­lis­so­dan ai­kais­ta Na­vy Col­tia.

Kä­si­kir­joi­tus jous­taa mu­ka­vas­ti, eikä kat­so­ja jou­du ni­kot­te­le­maan tyy­pil­lis­ten jenk­kie­lo­ku­vien sen­ti­men­taa­li­suuk­sien saa­ti vä­ki­sin ympä­tyn ro­man­tii­kan ta­kia. Au­to­jen ro­mu­tus­kin to­teu­te­taan yllättävän luo­vas­ti.

Näyt­te­lijä­kaar­ti on pa­pe­ril­la kor­kea­ta­soi­nen, mut­ta en­nen kaik­kea kaik­ki suo­riu­tu­vat osis­taan hy­vin. John­nyn Knox­vil­le tai­taa ot­taa uran­sa par­haan näyt­te­lijä­vas­tuun.

Tämäkään ei to­sin riitä, vaan mu­ka­na on myös vah­vois­sa roo­leis­sa tu­han­nen he­vos­voi­man Cor­vet­ten eri­kois-Z­R1 ja puo­let ke­sym­pi Ca­ma­ro SS.

Kääntäjä ei ole ol­lut la­ji­tyyp­pien sa­nas­tos­ta ai­van pe­rillä, kun pistää Vic­kers-ko­ne­kivää­rin nat­sia­seek­si. Nat­sin­tap­pa­ja tie­ten­kin. Vaik­ka tai­si ol­la enemmän­kin en­simmäi­sen maail­man­so­dan aseis­tus­ta.