Winston Churchillin vaikutus maailmanhistoriaan on eittämätön.
Winston Churchillin vaikutus maailmanhistoriaan on eittämätön. Natsi-Saksan valloitusepisodien jarruttaminen ei pyyhkiydy tietosanakirjoista. Churchillin monin osin kiistanalainen henkilöhahmokultti on esiintynyt lukemattomissa fiktiivisissä sekä dokumentaarisissa elokuvissa tämän poliittisista aktiiviajoista alkaen. Onhan uransa tärkein hetki ehdottoman elokuvallinen.
Äärimmäisissä olosuhteissa pääministeriksi nostettu Winston Churchill taistelee sekä parlamentin alahuoneen että sotakomission kanssa henkilökohtaisesta arvostuksesta ja arvovallasta. Kamareihin kerääntyneen poliittisen johdon mielipiteet ovat kallistamassa Iso-Britanniaa neuvottelupöytään Hitlerin kanssa. Churchill vastustaa kädenojennusta tyrannian suuntaan. Asian käsittelyä ei suinkaan helpota tilannekatsaus rintamalta. Pääministerin vastuulla on 300 000 brittisotilaan hengen pelastaminen Dunkerquen satamakaupungista. Onneksi kansa tulee apuun.
Käsikirjoitus rullaa jouhevasti, Churchillin henkilöhahmo rakentuu sodan rinnalla ja myötä. Pääarkkitehti on helppo nimetä. Gary Oldmanin menestyksekäs ura kruunaantuu elokuvanäyttelemisen totaaliseen oppituntiin. Sykähdyttävän maskin takaa taiteileva Oldman perustelee Churchillin temperamenttisen luonteen, tuoden myös säyseämmät piirteet katsomon sisäistettäväksi. Päätähti muokkaa draamasta satiirin ihan itsekseen.
Aihepiiristä ja ajasta johtuen tarinassa on pienet sudenkuoppansa. Synkin hetki kompastelee, odotetuilla sektoreilla, tipahdellen hetkittäin paatokseen. Merkittävän painoarvon saava fiktiivinen metrokohtaus, jossa Churchill kuuntelee kansan syviä rivejä päätöksentekonsa tukena, olisi saanut jäädä editin pöydälle. (VA)