Jo­kai­nen his­to­rian suur­mies an­sait­see le­gen­dan kaa­pin poh­jal­la ly­myä­vistä luu­ran­gois­ta sa­maan ta­paan kuin mikään his­to­rian merk­ki­ta­pah­tu­ma ei ole im­muu­ni sa­la­liit­to­teo­rioil­le. Tätä pulp­pua­vaa ta­ri­nan­suon­ta is­kee en­nen kaik­kea tie­teis­fan­ta­siois­taan tun­net­tu Ro­land Em­me­rich, jo­ka us­kal­taa ky­see­na­lais­taa kaik­ki tie­tom­me mie­hestä ni­meltä Wil­liam Sha­kes­pea­re.

E­lo­ku­va esit­te­lee meil­le hie­man nyh­verön teat­te­ri­loi­sen ni­meltä Will Sha­kes­pea­re, jo­ka otol­lis­ten sat­tu­mi­nen kaut­ta pää­see lah­jak­kaan kaap­pi­kir­jai­li­jan keu­la­ku­vak­si — ja tietämättään myös pe­li­nap­pu­lak­si po­liit­ti­seen pi­ruet­tiin. Toi­sin kuin Ra­kas­tu­nees­sa Sha­kes­pea­ressä tämän pe­rio­did­raa­man myl­lyä ei pyö­ritä niinkään rak­kaus kuin val­lan­hi­mo, jo­ka saa ta­ri­nan eri ryh­mit­tymät käymään tois­ten­sa kur­kuil­le.

Tyy­li­puh­das pe­rio­did­raa­ma tar­joaa van­git­se­van elo­ku­vaelä­myk­sen, jos­sa tut­tu­jen ni­mien ympä­ril­le on ku­dot­tu erittäin tuo­re ja kou­kut­ta­va po­liit­ti­nen jännä­ri. Ker­ron­ta liik­kuu vä­lillä tar­peet­to­man mo­nes­sa ajas­sa ja pai­kas­sa yhtäai­kaa, ja lo­mit­taa ta­pah­tu­mia jo­pa kik­kai­le­vas­ti, mut­ta ko­ko­nai­suu­te­na pu­nos on mai­nio. Ta­ri­nan lop­put­vis­tikään ei ole en­nal­ta-ar­vat­ta­vis­sa.