“Ja”. Lausutaan jaa samaan tapaan kuin eduskunnassa, kuten ruotsiksi ja tietysti hollanniksi.
“Ja”. Lausutaan jaa samaan tapaan kuin eduskunnassa, kuten ruotsiksi ja tietysti hollanniksi. Tätä sanaa ei vältä Etelä-Afrikkaan matkaava kuulemasta. Myös tälle elokuvalle voi sanoa kyllä. Uutta verta on iänikuisiin poliisidraamoihin kaivattukin.
Cape Town Cops saa tarvittavaa tilkettä apartheidin jälkeisistä jännitteistä. Vaikka Kapkaupunki on turistille kohtuullisen turvallinen paikka, itse maa on omille asukeilleen äärimmäisen vaarallinen.
Laihtunut Forest Whitaker on nyt maaseutupappimainen ylikomisario, joka saa tarvittavaa apua vastakohdaltaan, päihdeongelmaiselta ja seksiaddiktilta apuriltaan. Orlando Bloom laventaa jopa mukavasti partiopoikamaista aiempaa habitustaan.
Muutenkin tallataan uusia polkuja, kun tarinaan yhdistyy tavallaan teema Hemingwayn kirjasta Ja aurinko nousee. Poliisin laboratorityöskentelykin poikkeaa, sillä metodeihin kuuluvat rottakokeet. Tarina laajenee lopulta kansainvälisen lääkemafian suurisuuntaisiin suunnitelmiin. Massiivinen lopetus onkin sitten jo kokonaisuuden heikoin lenkki, mikä tiputtaa yhden tähden täpärästi.
Ranskalaistaustaista tuotantoa voi suositella poliisielokuviin väsähtäneille ja Etelä-Afrikassa käyneille. Maa on muutakin kuin Cullinan-hotellin daiquirit tai Wharfin rib eye steak.
Tarina perustuu Caryl Fereyn romaaniin Zulu, jonka mukaan elokuva on nimetty ainakin anglosaksissa maissa.
Laadukas kuva ja ääni. Ei ekstroja. (PS)