Vuo­sien jäl­keen oh­jaa­ja Fran­cis Ford Cop­po­la pa­laa leik­kauspöydän ää­reen ja mik­saa kol­man­nen kum­mi­sedän uu­teen us­koon. Tii­vis­tet­ty al­ku ja lop­pu, sekä siir­rel­tyjä koh­tauk­sia siinä vä­lillä tun­tuu ole­van oh­jaa­jan oma ku­vaus tästä ver­sios­ta.

On­ko tämä eri­lai­nen kuin aiem­pi leik­kaus? Kyllä. On­ko muu­tok­sil­la mer­ki­tystä? Eräs krii­tik­ko sum­mee­ra­si vas­tauk­sen hy­vin: kak­si edel­li­so­saa ovat edel­leen pa­rem­pia ja So­fia Cop­po­lan roo­li­suo­ri­tus ei ole tässä lain­kaan pa­rem­pi (vaik­ka tätä­kin on kuu­lem­ma trim­mat­tu joi­den­kin läh­tei­den mu­kaan). Elo­ku­van tem­po tun­tuu nyt kui­ten­kin na­pa­kam­mal­ta ja ai­ka on muu­toin­kin pa­ran­ta­nut haa­vat. Vuo­det ovat vie­ri­neet, So­fia Cop­po­la on hy­vittä­nyt kar­mean huo­non roo­li­suo­ri­tuk­sen­sa te­kemällä lois­ta­van ”­Lost in Trans­la­tion”:in ja muu­toin­kin myös kol­mo­so­sa tun­tuu jo nyt usean kat­se­lu­ker­ran jäl­keen oleel­li­sel­ta osal­ta saa­gaa.

Kol­mas kum­mi­setä on ai­na ol­lut hyvä elo­ku­va, ja tämä uu­si leik­kaus te­roit­taa sitä en­ti­sestään. Osin na­pak­kuus voi ol­la il­luu­sio­ta, sillä jo aiem­min mo­neen ker­taan näh­tyä ker­to­mus­ta on vai­kea pois­taa muis­tis­ta ja si­ten uu­si eteenpäin hyppäävä sämpläys siitä tun­tuu hek­ti­semmältä. Uu­si aloi­tus Im­mo­bi­lia­ren kaap­paus­kes­kus­te­lus­ta heittää nyt kat­so­jan suo­raan ta­pah­tu­miin ta­val­la, jo­ka tun­tuu tuo­reel­ta ja elävältä. Van­ha al­ku ve­ne­ma­jas­ta tun­tuu suh­tees­sa pitkä­ve­tei­semmältä, mut­ta ei tur­hal­ta tu­hon­ku­val­ta sekään. Uu­si ku­ris­tet­tu lop­pu sitä vas­toin puo­les­taan tun­tuu nyt liian töksähtävältä — yhtäai­kaa hätäi­seltä ja au­kijäävältä — kai­ken tun­ne­kuo­hun päät­teenä. Kuo­lee­ko Mic­hael Cor­leo­ne it­se asis­sa tässä ku­ten elo­ku­van ni­mi lu­paa? Hen­ki­ses­ti kyllä, mut­ta uu­si leik­kaus jättää muun tul­kin­nan­va­rai­sek­si.

Kah­den jät­tiläi­sen va­na­ve­dessä tämä ei edel­leenkään yllä sa­mal­le ta­sol­le, mut­ta kol­mas osa on kai­kis­sa leik­kauk­sis­saan hyvä. It­se pidän enemmän aiem­mas­ta leik­kauk­ses­ta, mut­ta ma­kua­siois­ta voi vain kiis­tellä. Jo­ka ta­pauk­ses­sa tämä noin 12 mi­nuut­tia ly­hyem­pi leik­kaus tar­joaa hyvän te­ko­syyn kat­soa elo­ku­va uu­del­leen, ker­taan tai jo­pa kah­teen.