Kes­ki-ikäi­nen do­ku­men­ta­ris­ti­pa­ris­kun­ta (Ben Stil­ler ja Nao­mi Watts) ta­paa sa­man­he­ki­sen pa­ri­kym­mentä vuot­ta nuo­rem­man pa­ris­kun­nan, jo­ka tun­tuu pistävän urau­tu­nee­seen eloon uut­ta vir­taa.

Oh­jaa­jakä­si­kir­joit­ta­ja Baum­bac­hin tut­kiel­ma pa­neu­tuu ikiai­kai­seen ky­sy­myk­seen nuo­ruu­den vaih­tu­mi­ses­ta van­huu­teen me­huk­kain vai­hein, mut­ta lo­pul­ta köy­hin tu­lok­sin. It­seään yhä nuo­ri­na pitävä pa­ris­kun­ta ha­vah­tuu kaa­voi­hin­sa nuo­rem­man pai­nok­sen­sa edessä, mut­ta lo­pul­ta kum­pi­kin ikä­ryhmä to­teut­taa omia kaa­vo­ja omil­la ta­hoil­laan. Säntäi­ly ja sees­tei­syys lyövät kättä, ja tässä vaih­dos­sa kum­pi­kin osa­puo­li tun­tuu hyö­tyvän. Avoi­men asen­teen ja uu­sien vai­kut­tei­den sa­no­ma on ma­kea ja elämän­myön­tei­nen, mut­ta elo­ku­van draa­ma ei sil­ti is­ke.

Sym­paat­tis­ten, mut­ta yhtä­kaik­ki kli­seis­ten hah­mo­jen ympä­ril­le koot­tu vyyh­ti viih­dyttää, mut­ta ei lii­ku­ta ha­vain­noil­laan. Vel­lo­van tai­pa­leen ope­tus tun­tuu ole­van et­tei mikään asia ole yk­si­no­maan hyvä tai huo­no, eikä kos­kaan ole liian myöhäistä ko­keil­la uu­sia saap­pai­ta jos omat tun­tu­vat ar­jen kan­gis­ta­mil­ta. Tämän asen­teen kans­sa on to­ki vai­kea ol­la eri mieltä.

Lop­pu­tu­le­ma on ki­va pie­ni elo­ku­va, jo­ka jää mar­gi­naa­li­ta­pauk­sek­si, mut­ta sen yri­tys on hyvä ja sydän­kin pääo­sin pai­kal­laan. Ai­het­ta ta­pail­laan kyllä la­veas­ti vau­vo­jen, tek­no­lo­gian ja iki­suun­ni­tel­mien te­ke­mi­sen kaut­ta, mut­ta sinällään sol­ju­vas­ta draa­mas­ta puut­tuu pot­kua. Pot­ku sen si­jaan on nähdä jäl­leen yk­si tut­tu näyt­te­lijä van­han mie­hen roo­lis­sa — nyt sekä Char­les Gro­din van­huk­se­na että Ben Stil­ler van­huu­den ovea kol­kut­ta­va­na ex-nuo­re­na.