Pyörremyrskyn silmään pääsevät vain harvat ja valitut.
Pyörremyrskyn silmään pääsevät vain harvat ja valitut. Yleensä kiihkeintä mediapyöritystä aiheuttavat ovat sellaisia, että niistä voi keskustella ja niistä on mielipide, vaikka ei olisi sekuntia katsonut, mutta on iltapäivälehdistä sitäkin enemmän lukenut. Näitä ovat viime vuosina olleet etupäässä pahassa ainakin Idols ja Big Brother sekä kaikenkarvaiset tosi-tv:n rimanalitukset. Onko Sinkkuelämän hurjaa mediakohua herättänyt elokuvaversio sitten hyvä vai paha tuote?
Ainakin sarjasta pitäneet ovat luonnollisesti olleet innoissaan nähdessään, mitä ikisinkuille on tapahtunut. Mutta mitä muut sanovat? Vaimon mielestä tämä elokuva on täyttä roskaa.
Sosiologisena ajankuvana se ei mielestäni ole sitä, mutta huolestuttavaa on, jos suurin osa faneista ottaa tämän suorana draamana, eikä parodiana, joksi se on tehty. Se parodisoi muodin ja rahan pyörteissä elävän naissukupolven elämän pinnallisuudelle. Toisaalta ollaan rohkeita sinkkuja ja oman polun kulkijoita, mutta silti lopputuloksena on eräänlainen sovinismin ylistys: kaikki elokuvan naiset elävät tyhjää arkeaan miesten ehdoilla tai ainakin peilaten omaa persoonaansa miesten (ja rikkaiden sellaisten) maailmaan.
Elokuvalla on hetkensä, mutta puolen välin jälkeen jännite karkaa selvästi. Olisi mielenkiintoista tietää, mitä pidennetystä versiosta on leikattu teatteriversiota varten. Veikkaisin, että puolen tusinaa nännipihoja ja yksi latinokokoinen penis. Tylsää ja lapsellista sinänsä. Fuck-sanaakin hehkutellaan kuin mikään ei olisi sitä kapinallisempaa.
Laadukas kuva ja ääniraita, mutta suuria audiovisuaalisia elämyksiä on turha odottaa. Tv-sarjaan tarkkuuden tasoon verrattuna tämä tietysti merkitsee huikeaa eroa. Ekstroissa kommenttiraita, 36 min. dokumentit ja 4 min. poistettuja kohtauksia ohjaajan kommentein. (PS)