Uu­den Ja­mes Bon­din, Da­niel Crai­gin, täh­dittämä maanlä­hei­nen ja näennäi­sen fik­su ri­kosjännä­ri dii­le­ristä, jo­ka vielä var­hai­seläk­keen kyn­nyk­sellä jou­tuu mu­kaan elämänsä sop­paan. Pää­lin­joil­taan san­gen epäo­ma­peräi­sestä ta­ri­nas­ta huo­li­mat­ta tämä brit­tie­lo­ku­va on­nis­tuu tar­joi­le­maan viih­dyttävän an­nok­sen oma­laa­tui­sia hah­mo­ja ja hu­vit­ta­via pik­ku­ti­lan­tei­ta. Ta­ri­na ete­nee su­la­vas­ti ai­van lop­pu­met­reil­le as­ti, mut­ta var­si­nai­sen rat­kai­sun yli­ne­rok­kaat shak­ki­siir­rot eivät ikävä kyllä kestä ana­lyyt­tistä tar­kas­te­lua.

Tämän poh­jal­ta oli mie­len­kiin­tois­ta nähdä kuin­ka gangs­te­rin aha­voi­tu­neet kas­vot omis­ta­va Craig tu­li me­nes­tymään 007:n smo­kis­sa – par­haim­mil­laan vai­ku­tus oli­kin elo­ku­va­sar­jaa elävöittävä ja ken­ties hie­man Ti­mot­hy Dal­ton­mai­ses­ti raa­dol­lis­ta­va . Toi­sin kuin kan­nes­sa vir­heel­li­ses­ti väi­tetään ei Matt­hew Vaughn ole oh­jan­nut elo­ku­via ”­Puu­ta, heinää ja muu­ta­ma ve­si­perä” ja ”S­natch – hä­vyttömät”, vaan ol­lut näissä mu­ka­na tuot­ta­jan roo­lis­sa – it­se asias­sa tämä on mie­hen esi­koi­soh­jaus.