Mar­xin vel­jes­ten neljäs ko­me­dia, jo­ta mo­net ovat ennättä­neet ke­hu­maan heidän par­haak­seen. Kaik­ki kei­tok­sen tu­tut ai­nek­set tässä ai­na­kin ovat ka­sas­sa, tällä ker­taa ylio­pis­toelämän ja -fu­tik­sen ympä­ril­le saos­tet­tu­na. Jo­ku­nen vit­si siellä ja täällä on­nis­tuu oi­keas­ti nau­rat­ta­maan, mut­ta muu­toin sket­seissä al­kaa ol­la jo tois­ton­ma­kua. Jo­ka ta­pauk­ses­sa pi­tuu­teen­sa suh­teu­tet­tu­na var­sin viih­dyttävä, eikä tätä ai­na­kaan ker­takäyttö­ko­me­diak­si voi­ne hauk­kua.

Ros­kai­nen, sut­tui­nen ja voi­mak­kaan ro­soi­nen ku­va. Ku­va hyp­pii ajoit­tain il­keäs­ti, eikä run­sail­ta print­ti­vioil­ta­kaan ole väl­tyt­ty. Ää­ni­rai­ta on ymmär­rettävän sel­keä, mut­ta kau­ka­na miel­lyttävästä. Ekst­rois­sa trai­le­ri. (IJ)