Tu­si­na­luo­kan toi­min­tapätkä Fi­lip­pii­nien vii­da­kos­sa Al Quai­dan perässä säntäi­le­vistä jenk­ki­kom­man­dois­ta. Aluk­si tähtäi­messä ovat lu­vat­to­mat ke­mial­li­set aseet, sit­ten ha­mu­taan omia van­geik­si jää­neitä ta­kai­sin ja kas kum­maa lo­pul­ta mo­lem­mat löy­tyvät sa­mas­ta lei­ristä. Point­ti on ka­dok­sis­sa, mut­ta juo­nenkään­teitä voi seu­ra­ta sääntö­kir­ja kä­dessä.

Pääo­san Marc Da­cas­cos jää pa­has­ti nai­se­ner­gian­sa tun­nos­sa ole­van The­re­sa Rand­len jal­koi­hin, jo­ten ko­vim­mas­ta mac­ho-la­tauk­ses­ta vas­taa Rut­ger Hauer, jo­ta on­kin haus­ka nähdä yhä elos­sa. Yllättäen sta­tis­tei­na on käy­tet­ty oi­keas­ti so­ti­las­kou­lu­tuk­sen saa­nei­ta ka­ve­rei­ta, mikä saat­taa nä­kyä pa­him­pien ä­lyttö­myyk­sien puut­tee­na, vaik­ka rea­lis­ti­sek­si tai edes selväjär­ki­sek­si lef­faa ei voi ke­hua.