Ba­let­tie­lo­ku­van klas­sik­ko Pu­nai­set kengät (1948) on in­nos­ta­nut pik­ku­tyttöjä ja mik­sei poi­kia­kin tans­sin pa­riin. Saa­ko­han uu­si kau­hu­ker­to­mus Black Swan van­hem­mat oh­jaa­maan jäl­ki­kas­vun­sa tur­val­li­sem­piin har­ras­tuk­siin, vaik­ka jää­kiek­kot­ree­nei­hin?

Syn­tyykö tai­det­ta vain uh­raa­mal­la ehjä ja in­hi­mil­li­nen it­sessään? Pu­nai­sis­sa ken­gissä hen­kistä tynkä­tai­tei­li­jaa ku­va­si veis­tok­sek­si va­let­tu ba­let­ti­tans­si­jan nilk­ka. Uu­tuu­des­sa Black Swan nähdään bal­le­ri­na­nu­ken tor­so sär­ky­neessä soit­to­ra­sias­sa.

Tans­sielä­mystä ha­ke­va voi pet­tyä oh­jaa­ja Dar­ren Aro­nofs­kyn ylös­pa­noon. Pu­nais­ten ken­kien maail­man­mat­kat ja mie­li­ku­vi­tuk­sel­li­set ko­reog­ra­fiat vaih­tu­vat ah­tai­siin sisä­ku­viin ja har­joi­tus­sa­lei­hin. Kap­pa­le­va­lin­ta­kin Black Swa­nis­sa on help­po, lä­hes ba­let­tik­li­see. Kaik­ki­han tun­te­vat Jout­sen­lam­men jo mo­nis­ta pa­ro­diois­ta.

Jo­pa um­mik­ko tun­nis­taa unis­saan­kin Pien­ten jout­sen­ten tans­sin. Pu­nai­sis­sa ken­gissä soi sentään al­ku­peräis­mu­siik­ki ja siinä tans­sit­tiin oma pik­ku ba­let­ti. Black Swan vain va­rioi Ts­hai­kovs­kin van­haa so­ta­rat­sua. Aro­nofs­ky te­ki kui­ten­kin tie­toi­sen va­lin­nan läh­tiessään liik­keel­le vä­hemmällä kun­nian­hi­mol­la kuin Powell ja Press­bur­ger. Yleisö su­lat­taa tai­teel­li­sen lähtö­koh­dan hel­pom­min, kun psy­koo­sijännä­rin poh­ja­na on kaik­kien tun­te­ma klas­sik­ko, jon­ka voi ot­taa vas­taan it­sestään­sel­vyy­tenä.

Il­man Na­ta­lie Port­ma­nin her­mo­herkkää ja vä­kevää pää­roo­lia Dar­ren Aro­nofs­kyn elo­ku­va ei oli­si neljän täh­den fil­mi. Black Swan se­koit­taa kau­hu­fan­ta­siaa ole­tuk­siin ba­le­tin ja tai­teen maail­mas­ta hul­lu­jen hom­ma­na.

Bar­ba­ra Hers­heyn esittämä äi­ti on en­ti­nen ri­vi­tans­si­ja, jo­ka elää unel­maan­sa tyttä­ren kaut­ta. Hän ei ole päästä­nyt ai­kuis­ta las­taan it­senäis­tymään. Ni­na ei voi lait­taa edes ves­san ovea luk­koon, saa­ti omaa huo­net­taan. Van­hem­man riis­ton ja lap­sen ka­pi­nan ra­juus kas­vaa lä­hes Brian De Pal­man Car­rie-fil­min mit­ta­suh­tei­siin. Pei­liä käy­tetään pirs­ta­loi­tu­mi­sen ver­taus­ku­va­na ja kak­soi­so­len­toai­he toi­mii lisä­maus­tee­na. Ni­nan har­hois­sa oven al­ta vir­taa­va ve­ri on ku­va­lai­na Leo­par­di­mie­hestä (1943). Sa­moin Ni­nan le­vot­to­muus ali­kul­kukäytävän suul­la muis­tut­taa se­kin Jac­ques Tour­neu­rin kau­huk­las­si­kos­ta.

Hei­koim­mil­laan Black Swan se­los­taa it­seään lii­kaa, kun pitäi­si näyttää ja vai­kut­taa. Usein tyy­dytään kes­kin­ker­tai­siin rat­kai­sui­hin. Ni­nan kil­pa­sis­koi­na tai­ta­vat Mi­la Ku­nis ja Wi­no­na Ry­der ovat vaa­ras­sa ku­tis­tua tyy­peik­si.

Mut­ta kun neu­root­ti­ses­ta, äi­din suit­si­mas­ta neit­syestä su­keu­tuu ba­le­tin toi­sek­si vii­mei­sessä näytök­sessä noi­ta­mai­nen mus­ta jout­sen, on kat­so­ja val­mis ojen­ta­maan Port­ma­nil­le kaik­ki mah­dol­li­set pys­tit kul­ta­tar­jot­ti­mel­la. Koh­taus hui­pen­tuu näyttämö­ku­vaan, jos­sa tans­si­jan oman ais­ti­muk­sen ja yleisön nä­kemän so­vit­ta­ma­ton ris­ti­rii­ta jyr­kim­min va­lot­taa mur­tu­van mie­len tee­maa.

Pu­nai­set kengät ja silmät

Pu­nai­sis­sa ken­gissä­kin rat­kai­se­va het­ki koet­tiin Jout­sen­lam­men soo­los­sa. Tans­sin päät­tyessä lei­kat­tiin eri­koislä­hi­ku­vaan Moi­ra Shea­re­rin mas­kis­ta. Port­ma­nin naa­mio ta­voit­te­lee sa­maa hätkäyttä­vyyttä. Ni­nan mus­tat silmä­ku­viot Black Swa­nis­sa kaa­reu­tu­vat kuin Pu­nais­ten ken­kien Vik­to­rian tum­mat ra­jauk­set ja rip­sien ko­ros­tuk­set. Silmä­kul­mien pu­navä­ri­kin löytää paik­kan­sa Ni­nan ii­rik­sistä. Su­ku­ni­mi Sayers muis­tut­taa se­kin Shea­re­riä.

Am­mat­ti­tans­si­jat ovat nau­res­kel­leet Black Swa­nil­le, mut­ta ky­se ei ole­kaan it­se ba­le­tis­ta. Ei tämä syrjäytä Pu­nai­sia ken­kiä tans­si­fil­min ykkös­pal­lil­ta. Ba­let­ti on vain kau­hu­sa­dun ku­lis­si.

S­hea­rer oli Royal Bal­let’n en­si­tans­si­ja. Port­man on tans­si­nut pie­nestä, mut­ta ei ole am­mat­ti­lai­nen. Matt­hew Li­ba­ti­quen kä­si­va­ra­ka­me­ra seu­raa näyt­te­lijää usein puo­lilä­hi­ku­vas­sa selän puo­lel­ta. Sel­keää ko­ko­nai­suut­ta väl­tetään, kun ra­ken­ne­taan her­mos­tu­nut­ta tun­nel­maa. Näin poh­jus­te­taan nuo­ren tans­si­tytön ko­ti- ja työ­pai­neis­ta sekä sisäi­sestä hau­rau­des­ta joh­tu­vaa ro­mah­dus­ta. Ko­ko­ku­vien niuk­kuus peittää myös Port­ma­nin puut­tei­ta tans­si­ja­na. Ja­loil­la­han tans­si­taan, mut­ta Port­ma­nin jal­ko­ja ei juu­ri näy­tetä. Vaa­ti­vat ku­viot suo­rit­taa osaa­va stun­two­man, alan am­mat­ti­lai­nen.

Ku­ten si­sar­fil­missä myös Ni­nan imp­res­saa­ri Tho­mas on vaa­ti­va, ih­mi­sen omi­va dik­taat­to­ri. Vin­cent Cas­se­lin esittämä Tho­mas syö tans­si­jan suu­pa­la­na. Pu­nai­sis­sa ken­gissä tai­de oli ykkö­nen rak­kau­den kus­tan­nuk­sel­la. Tho­mas pyr­kii Ni­nan pe­tiin sillä var­jol­la, että sek­suaa­li­sen va­pau­tu­mi­sen kaut­ta vas­ta syn­tyy tai­tei­li­ja. Po­mon seinällä on Rorsc­hac­hin tes­ti­ku­vaa muis­tut­ta­va maa­laus. Se on yhtä ai­kaa eroot­ti­nen ja uh­kaa­va, kuin mus­ta jout­sen. Har­mi, et­tei Cas­se­lin tans­si­po­mo roo­li­hah­mo­na ole yhtä kieh­to­va.

Rorsc­hach viit­taa eri­lai­siin tul­kin­ta­mah­dol­li­suuk­siin. Ni­nan omat vir­hepää­telmät joh­ta­vat syök­sy­kier­tee­seen. Pu­nai­sis­sa ken­gissä täy­del­li­syy­den ta­voit­te­lu päät­tyi tans­si­jan kuo­le­maan. Black Swa­nis­sa Ni­na ei it­se osaa va­li­ta tietään. Hän tu­hou­tuu komp­ro­mis­sei­hin täyttäessään mui­den toi­vei­ta – tai omia ole­tuk­siaan niistä. (HB)