S­te­ven Spiel­ber­gin tul­kin­ta H. G. Well­sin klas­si­kos­ta uu­dis­taa näpsäkäs­ti ku­vas­toa, mut­ta ete­nee niin koh­mees­sa, että dra­maat­ti­sim­mas­ta­kaan sel­viy­ty­mis­tais­te­lun vai­hees­ta on vai­kea in­nos­tua. Vi­suaa­lit ovat mie­len­kiin­toi­sia, mut­ta me­kaa­ni­nen ry­mis­te­ly jättää ikävä kyllä väljäh­ty­neen pop­cor­nin maun jäl­keensä.

Tie­teisjännä­rit ja kai­ken­kar­vai­set ka­tast­ro­fie­lo­ku­vat ovat yleensä viih­dyttä­viä pah­vi­sis­ta hah­mois­taan huo­li­mat­ta. Tässä puo­linössö per­heen isä (Tom Crui­se), ka­pi­noi­va tei­ni­poi­ka ja ai­noa­na jär­jen ää­nenä toi­mi­va pik­ku­tyttö (Da­ko­ta Fan­ning) kui­ten­kin ylittävät ra­jan funk­tio­naa­li­sis­ta pah­viu­kois­ta ra­sit­ta­van kli­sei­siin kar­ri­ka­tyy­rei­hin, joi­den lii­mauk­set pul­lis­te­le­vat liial­li­sen kun­nian­hi­mon myötä. Her­neen­ko­koi­sil­la mus­ke­leil­la ei kan­nat­tai­si uhi­tel­la.