O­mas­ta kaik­ki­voi­puu­des­taan hu­mal­tu­nut rau­ta­mies ereh­tyy pal­jas­ta­maan maail­mal­le si­vii­li­hen­kilöl­li­syy­tensä, minkä seu­rauk­se­na pian sekä van­hat vi­ha­mie­het että Yh­dys­val­tain ar­mei­ja ovat mie­hen kim­pus­sa. Ro­bert Dow­ney Jr. tois­taa roo­lin­sa it­seoi­keu­te­tus­ti ja löytää it­se­rak­kaas­sa it­sesää­lissä vel­lo­vas­ta hah­mos­taan uu­sia rap­pion mit­to­ja. Pa­hik­se­na Mic­key Rour­ke, jo­ka sähkö­piis­koi­neen­kin on kuin suo­raan Wrest­le­rin pai­ni­kehästä.

Toi­nen seik­kai­lu tar­joi­lee pitkäl­ti sa­man ta­ri­nan­kaa­ren al­ku­rap­pios­ta hen­ki­seen kun­nos­tau­tu­mi­seen ja lop­pu­ry­minöi­hin kuin edeltäjänsä­kin, mut­ta nyt ko­ko­nai­suus on ilah­dut­ta­vas­ti vir­ta­vii­vai­sem­pi ja ta­sa­pai­noi­sem­pi. Myös mätössä on hyvää asen­net­ta: Mo­na­con piis­ka­ral­li toi­mii näyttäväs­ti ja lo­pun yh­tee­not­to ko­li­sut­te­lee terästä nau­tin­nol­li­sen len­nok­kaas­ti ja räis­kyväs­ti me­nemättä kui­ten­kaan ykkö­so­san ta­voin pitkä­piimäi­sek­si. Selväs­ti edeltäjäänsä pa­rem­pi, ja myös sar­ja­ku­va­viih­teenä mal­li­kas esi­tys.