Kol­mas hä­mi­se­lo­ku­va jat­kaa tut­tua kaa­vaa esit­te­lemällä jäl­leen uu­sia pa­hik­sia ja heittämällä lisää tut­tu­ja ka­pu­loi­ta hä­mik­sen ja Ma­ry-Ja­nen yh­tei­se­lon tiel­le. Sekä tie­to­ko­ne­te­hos­teis­ta elävät pa­hik­set että simp­pe­li tei­ni­ro­man­tiik­ka toi­mi­vat kel­vol­li­ses­ti, mut­ta mie­len­kiin­toi­sek­si elo­ku­va muut­tuu vas­ta hä­mik­sen ra­kas­tues­sa it­seensä. Mus­tal­le ava­ruusmönjäl­le al­tis­tu­nut hä­mis on ni­mittäin täy­sin uu­si eluk­ka, suo­ras­taan nil­ja­kas mön­kijä, jo­ka vetää mus­tat ka­jaa­lit, lä­hen­te­lee bändä­reitään, syn­kis­te­lee ja lis­tii po­ruk­kaa san­gen kylmä­ve­ri­ses­ti. Tämä muo­don­muu­tos nos­taa muu­toin vai­sun elo­ku­van ai­van uu­del­le ta­sol­le, jol­la se ei ehkä kil­pai­le aiem­pien elo­ku­vien kans­sa, mut­ta lu­nas­taa kui­ten­kin paik­kan­sa elo­ku­va­na omas­sa ar­vos­saan, eikä vain it­sestään­selvänä jat­ko-o­sa­na.