”Se on ihastuttava elokuva”.
”Se on ihastuttava elokuva”. Jos kuka tahansa tuottaja tämän sanoisi, harva uskoisi. Mutta kun sanoja on näyttelijälegenda Robert Duvall, on parempi uskoa.
Crazy Heart kertoo alkoholisoituneesta, uran ehtoopuolta kiertävästä country-legenda Otis ”Bad” Blakesta, joka saa viimeisen mahdollisuuden ylittää virta. Rakkauden virta tai elämän virta, sama asia.
Ikiaikainen tarina välttää kahdessa ratkaisukohdassaan kliseet. Kun näyttelijät ovat sympaattisimmillaan ja aidoimmillaan, onnistuminen on lähellä. Lopulta se varmistuu tärkeimmän osa-alueen onnistuessa häikäisevästi. Uskottavaa musiikkiaiheista elokuvaa ei voi tehdä, jos musiikki ei toimi. T Bone Burnett sävelsi, sanoitti ja sovitti vasta edesmeneen Stephen Brutonin kanssa huikeita lauluja, jotka olisivat menestyneet ilman elokuvaakin.
Jeff Bridges häikäisee laulullaan ja kitaransoittokin luultavasti sujuu aika mukavasti. Kaiken huipuksi Colin Farrel ja jopa sivuosan tekevä Duvall onnistuvat omissa lauluosuuksissaan. Ei kannata jättää seuraamatta lopputeksteistä jälkimmäisen versiota Billy Boy Shaverin kappaleesta Live Forever, jossa kiteytyy koko elokuvan sanoma.
Järkevän romanttisen ihmissuhde-elokuvan ystävät pitänevät tästä, mutta kaikenlaisen roots-musiikin ystäville tämä on liki täysosuma. Thomas Cobbin romaaniin pohjautuva elokuva ottaa tiukan pesäeron keinotekoiseen kiiltokuvakantriin. Taustapontimena on kunnioitus vanhan linjan outlaw-miehiä kohtaan. Ainakin Waylon Jennings ja Kris Kristofferson tulevat Blaken habituksesta mieleen.
Kitarankuolaajat ovat myös innoissaan, sillä kohtaukset sisältävät paljon lähikuvia Badin punaruskeasta, elokuvaa varta vasten rakennettuun ”aged look” Gretsch Chet Atkins Country Gentlemanista Gibsonin aitoon vintage-akustiseen SJ-45:een. Martineita ei ikävä kyllä nähdä.
Laadukas kuva ja ääniraita. BD peittoaa selvästi DVD:n kaikkinaisessa erottelevuudessaan. Ekstroissa 3 min. pienoishaastattelu, 28 min. poistettuja kohtauksia ja traileri. (PS)