Mikä on to­tuu­den het­ki? Se on se, kun ylität ko­ko su­vun voi­min Pe­cos-joen ja saa­vut Uu­teen Mek­si­koon 1930-lu­vun alus­sa suun­ta­na Ka­li­for­nia.

Vuok­ra­vil­jel­mien eh­dyt­tyä mies­ta­pos­ta eh­do­na­lai­seen pääs­seen Tom Joa­din per­he yrittää löytää leivän­syrjää län­nestä, mut­ta niin te­kevät kym­me­net tu­han­net muut­kin.

Mc­Cart­hyn ai­ka­na tämä oli­si edus­ta­nut puh­das­ta so­sia­lis­tis­ta nä­ke­mystä. Kun For­din klas­sik­ko­fil­min kat­soo sa­ma­na päivänä, kun UPM-Kym­me­ne ker­too jouk­koir­ti­sa­no­mis­taan, voi vain ol­la kii­tol­li­nen ny­ky-yh­teis­kun­nan tur­va­ver­kois­ta. Joa­deil­la ei ol­lut kuin toi­sen­sa, mut­ta se­kin on pal­jon.

Ih­mi­sen to­del­li­nen luon­to löy­tyy poik­keus­ti­lan­teis­sa, hyvät ja jyvät erot­tu­vat aka­nois­ta.

John Stein­bec­kin klas­sik­ko­ro­maa­ni (1938) ku­vat­tiin par­hain mah­dol­li­sin voi­min. Etäi­syys oli so­pi­va, kun pörs­si­ro­mah­dus­ta seu­ran­nut la­ma­kau­si oli vaih­tu­nut uu­teen op­ti­mis­miin, jo­ta var­jos­ti vain kau­kai­nen so­ta Eu­roo­pas­sa.

Hen­ry Ford ot­ti Os­ca­rin äi­ti esittä­neen Ja­ne Da­rwel­lin ta­paan, mut­ta John Car­ra­di­ne Ca­sy­na on sa­maa luok­kaa. Mie­len­kiin­toi­sia si­vuo­sia, mm. Ward Bond ja Ant­ho­ny Quinn.