M. Night Shya­ma­la­nin uu­sin aja­tus­leik­ki on kuin elo­ku­van Co­coon -nuo­ruu­denläh­de kään­teis­ver­sio. Nyt sa­tu ajan­ku­lun hal­lit­se­mi­ses­ta saa syn­kis­te­levän il­tapäivä­no­vel­lin muo­don, jo­ka ei kään­ny sen enempää kau­huk­si kuin te­le­vi­sio­sar­ja Los­tin uu­dek­si tu­le­mi­sek­si vaan pouk­koi­lee jos­sa­kin näi­den vä­lillä.

Haus­kan es­ka­pis­ti­nen teos viih­dyttää pol­leal­la asen­teel­laan ja troop­pi­sel­la miljööllään. Myös it­se mys­tee­rin rat­ko­mi­nen tun­tuu tässä sol­ju­van näpsäkäs­ti, mut­ta pi­temmän pääl­le ku­del­man sau­mat al­ka­vat ra­koil­la. Dia­lo­gin pseu­do­tie­teel­li­nen, ja eri­tyi­ses­ti pseu­dolää­ke­ti­teel­li­nen läppä, hu­vit­ta­vat ai­kan­sa, mut­ta lo­pul­ta ky­se on pe­rin va­nut­tu­nees­ta to­sitv-jo­ri­nas­ta, jos­sa oi­keat ai­voi­tuk­set ovat har­vas­sa. Myös to­teu­tus al­kaa vä­hi­tel­len mais­tua bud­jet­ti­tie­toi­sel­ta kun miljöö sur­kas­tuu pie­nek­si ran­nak­si. Tästä huo­li­mat­ta aal­lot pau­haa­vat näyttäväs­ti sekä ku­va- että ää­ni­rai­dal­la, ja mo­ment­ti riittää kan­ta­maan ta­ri­nan maa­liin­sa. Ni­pin na­pin.

Oh­jaa­jan mu­kaan ta­ri­nas­sa on ky­se ajan vin­has­ta ku­lus­ta ja omien lap­sien ai­kuis­tu­mi­sen ih­met­te­lystä. Elo­ku­vas­sa ope­tus voi­si yhtä hy­vin ol­la, että au­rin­gon­pal­von­ta ran­nal­la ikään­nyttää. Ta­ri­na­na tämä on kuin mie­to­ja psy­ke­dee­lejä na­pan­nut näy­telmä, jo­ka ryh­tyy tut­ki­maan elämää, kuo­le­maa sekä ikään­ty­mistä näi­den vä­lillä yrittäen sa­noa jo­ta­kin syväl­listä tämän kai­ken mer­ki­tyk­sel­li­syy­destä ja mer­ki­tyk­settö­myy­destä. Huo­miot kui­ten­kin sai­si­vat ol­la huo­mat­ta­vas­ti teräväm­piä, jot­ta elo­ku­van kes­to oli­si pe­rus­tel­tu. Näin myös lo­pun jip­po jää plii­suk­si, vaik­ka yllättämään pää­see­kin.

Hyvä uu­ti­nen kui­ten­kin on, että tämän elo­ku­van myötä M. Night Shya­ma­lan on taas tais­tel­lut tiensä ta­kai­sin oh­jaa­jakä­si­kir­joit­ta­jak­si, jo­ka saa ni­mensä le­vyn kan­si­pa­pe­riin. Jos tätä ver­taa mie­hen par­hai­siin, Kuu­den­teen ais­tiin tai Kylään, tu­lee to­ki su­ru pu­se­roon, mut­ta bud­jet­ti­tie­toi­sen nät­tinä ja ko­keel­li­se­na jännä­rinä tämä on ver­rat­tain pä­tevä ta­paus. Tässä oh­jaa­ja te­kee myös pitkän ca­meon pa­ku­kus­ki­na.

E­lo­ku­va pe­rus­tuu Pier­re Os­car Le­vyn ja Fre­de­rik Pee­ter­sin sar­ja­ku­vaan "Sand­cast­le".