Parhaisiin elokuviin liittyy omakohtaisia, usein huvittavia kokemuksia.
Parhaisiin elokuviin liittyy omakohtaisia, usein huvittavia kokemuksia. Hurja joukko oli jälleen teatterilevityksessä joskus 1970-luvun lopulla, ja saimme elokuvan pilattua ystävältämme Pertti Mankilalta, kun hän erehtyi kysymään, onko se tosiaan niin hurja. Avulias viestimme oli, ettei se ainakaan liian hurja ole, jos ei haulikolla kahtia ammuttua mummoa säikähdä. Pera odotti sitä mummoa koko kahden ja puolen tunnin ajan.
Itse eksistentiaalisessa elokuvassa ei ole mitään lapsellista, vaikka Peckinpah kuvaa rajatilaa. Villi länsi on liki eilistä ja ensimmäinen maailmansota häämöttää. Automaattiset Coltin nelivitoset symboloivat muutosta.. Silti rosvojoukko yrittää sinnitellä omien vanhentuneiden kunniakäsitystensä varassa, vaikka entinen kumppani on joutunut vaihtamaan puolta.
Yksi kaikkien aikojen parhaita lännenelokuvia, mutta myös genrerajoista piittaamatta ylipäätään yksi tärkeimmistä elokuvista.
Tuskin millekään elokuvalle on pan&scan tehnyt enemmän hallaa kuin tälle. Vanhoissa VHS-kaseteissa kuvan oikeassa reunassa näkyvä haulikon suuliekki ja vasemmassa vilahtavat bootsit ovat vaihtuneet kokonaiseen, hyvin laajaan kuva-alaan. Ohjaajan version kuva näyttää tarkalta, eikä huomauttamista tämän ikäluokan filmille ole, BD:llä ei edes aiempaa DVD:tä vaivannutta kuvakohinaa. Ääni vastaa DVD:n 5.1:ksi miksattua raitaa, joten pakkaamatonta jää kaipaamaan. Toisaalta alkuperäisen mononkin voi valita, mikä lienee tyylikkäin ratkaisu. Ekstroissa tutkijoiden kommenttiraita, viisi Peckinpah-traileria, 83+33+24 min. dokumentit sekä yhdeksän minuuttia poistettuja kohtauksia. Nämö vastaavat aiempaa DVD-laitosta. (PS)