Kain ja varsinkin Abel jo tunsivat, mitä merkitsee olla erilainen.
Kain ja varsinkin Abel jo tunsivat, mitä merkitsee olla erilainen. Homo, erivärinen, eriuskoinen ja eriaatteinen, siinä kulkee eriarvoistamisen jana. Suuren enemmistön ikäväksi sarjan viimeinen on lopulta vanhus, joka tulee jokaisesta meistä.
Näin ei käynyt Harvey Milkille, joka oli ensimmäinen tärkeä avoimesti homoseksuaalinen poliitikko Yhdysvalloissa, Castron homoyhteisön pilari, joka ammuttiin kaupungintalolle vapaamielisen pormestari Moscoson kanssa, luultavasti latentin homoseksuaalin, konservatiivipoliitikon Dan Whiten aseella (Jamea Brolin).
Brokeback Mountainista alkanut homoaiheisten elokuvien sarja kulminoituu Milkiin. Sean Penn osaa huonosti maneerit, mikä auttaa ymmärtämään erilaisuuden sietokyvyn merkitystä yleisinhimillisessä elämässä, jonka lopulta ainoa peruskivi on yhteiskunta. Jo perhe ja ystävät on valettu hauraaseen betoniin, sillä kaapista tulo saattaa osoittaa, ettei seiniä lopulta ollutkaan. Kiiltävää marmoria kaivattaisiin. Ja Milkin tapaisia ajatuksia herättäviä elokuvia.
Genreen se tuo aika konkreettisesti todisteen, mistä heteron suuressa pelossa on kyse. Toisin kuin me luulemme, gay harvoin tavoittelee heteroa. Kun arka kaapissa piilevä newyorkilainen vakuutusvirkailija tapaa metron portaissa tulevan suuren rakkautensa (James Franco), molemmat suorastaan haistavat toisensa. Eli älkää pelätkö homoja lapsikullat, mutta älkää nyt kuitenkaan sammuko heidän sohvalleen. Ilman heitä kulttuurihistoria olisi perin ankea tarina. Mutta tyhmä ei kadun arjessa ja varsinkin juhlassa kannata olla.
Kuva ja ääniraita toistavat aika ankeaa tyyliä, mutta jotenkin se sopii aihepiiriin. Ekstroissa 4 min. poistettuja kohtauksia ja 36 min. dokumentit. (PS)