1900-lu­vun al­kuun si­joit­tu­va, to­si­poh­jai­nen ker­to­mus it­seop­pi­nees­ta golf­le­gen­das­ta, jo­ka kamp­pai­li pie­nestä as­ti va­ka­van kes­kus­her­mos­to­sai­rau­den kans­sa, mut­ta yl­si sil­ti suu­rem­piin voit­toi­hin kuin ku­kaan muu en­nen häntä, ja joi­den­kin mie­lestä ku­kaan hä­nen jäl­keensä. Rau­hal­li­sen hyvän­tuu­li­nen draa­ma, jos­sa va­ka­vat ai­heet ja vas­toinkäy­mi­set esi­tetään ylid­ra­ma­ti­soi­mat­ta, mut­ta us­kot­ta­vuus sil­ti säi­lyttäen. Jim Ca­vie­zel te­kee ni­mi­roo­lis­saan sym­paat­ti­sen suo­ri­tuk­sen, jo­ka kai­kes­ta pää­tel­len säi­lyy myös us­kol­li­se­na esi­ku­val­leen. Elo­ku­van ai­noa kri­ti­sis­mi on sen ajoit­tain sees­tei­nen ryt­mi, mut­ta ot­taen huo­mioon sen, että Jo­nes on ai­koi­naan kom­men­toi­nut hä­net hi­taas­ti ram­paut­ta­nut­ta ja lo­pul­ta tap­pa­nut­ta sai­raut­taan tyy­nes­ti sa­noin ”We all ha­ve to play the ball as it lies”, kuu­los­taa tämä­kin ai­heel­li­sel­ta tyy­li­kei­nol­ta.