Pe­ri­ka­to ker­too Hit­le­rin hal­lin­non kym­me­nestä vii­mei­sestä päivästä. Rat­kai­se­vaa on se, että dik­taat­to­ria ku­va­taan kiih­kot­to­mas­ti ja sak­sa­lai­sin voi­min. Häntä ei to­del­la­kaan tar­vit­se ul­koapäin tai his­to­rian­tut­ki­jain kam­miois­ta de­mo­ni­soi­da. Te­kon­sa pu­hu­vat puo­les­taan.

Jo 22-vuo­tiaa­na Hit­le­rin sih­tee­rinä aloit­ta­neen Traudl Jun­gen näkö­kul­ma oli ul­ko­puo­li­nen ja ih­met­te­levä. Hit­le­riä ei kui­ten­kaan in­hi­mil­lis­tetä ku­ten ar­vos­te­li­jat ovat vies­ti­neet. Päin­vas­toin, oma­na it­senään hän (B­ru­no Ganz) an­taa kaik­kein kau­his­tut­ta­vim­man ku­van. Mas­sa­mur­haa­ja voi ol­la mil­tei ku­ka ta­han­sa, so­pi­vin eväin ja so­pi­vis­sa olo­suh­teis­sa.