”Ilman afroamerikkalaisia tanssisimme vielä menuetteja”.
”Ilman afroamerikkalaisia tanssisimme vielä menuetteja”. Doorsin urkuri Ray Manzarek kiteyttää parhaiten Time/Warnerin 10-osaisen sarjan rockin historiasta, joka toistaa hieman itseään, mutta kattaa laajan asiansa.
Myönteistä on se, että pääpaino on aidoissa live-taltioinneissa. Rockumenttien perisynti, pakostakin katkeavat biisit, hoidetaan tyylikkäästi siten, että haastattelut miksataan päälle. Näin saadaan ainakin kappaleiden alku ja loppu mukaan. Ilmaisun kehitystä on teemoiteltu, joten aikansa kehityksessä poikkeukselliset ilmiöt jäävät kartoittamatta: Small Faces, CCR, Van Morrison, Dr. Feelgood, Graham Parker, Eagles, Mink DeVille.
Kyse on makuasioista, mutta eniten iloa tuovat Chuck Berryn vanhat taltioinnit ja New York Dolls. Myös hyvin puhtoisen oloisen Black Sabbathin ”Paranoid” on kohokohtia. Dokumentin tekijät ymmärsivät jopa näyttää tässä yhteydessä julisteen Mario Bavan kulttielokuvasta , joka toi bändille nimen.
Tv-tason kuva on vain hieman kohinainen ja rakeinen. 5.1-ääniraita toimii odotuksia paremmin, mutta PCM-miksauksesta irtoaisi aidommat soundit. Ei ekstroja. (PS)