Mar­xi­lai­nen nä­ke­mys, al­le­go­ria ää­rimmäi­sestä har­vain­val­las­ta ja sa­mal­la en­simmäi­siä ka­pi­ta­lis­min sydä­men, ku­lu­tu­syh­teis­kun­nan kri­tiik­kejä. De Sa­den So­do­man 120 päivää -ro­maa­nin dia­lo­gi ja ta­pah­tu­mat on siir­ret­ty mitään lisäämättä fa­sis­tien jout­sen­lau­luk­si. Feo­daa­li­per­ver­sioi­ta raa’im­mil­laan, mut­ta elo­ku­va ei liioit­te­le fa­sis­tis­ta ih­miskä­si­tystä.

E­roaa exp­loi­ta­tii­vi­sis­ta ko­hue­lo­ku­vis­ta tai­teel­li­sel­la tin­kimättö­myy­dellään ja muis­tut­taa van­ho­jen kirk­ko­maa­laus­ten nä­ky­miä hel­ve­tistä.

Pa­so­li­ni me­ni pitkäl­le: ulos­tei­den syön­ti oli kuu­lem­ma vas­ta­lau­se pi­ka­ruoal­le. Vas­ten­mie­li­nen elo­ku­va, ei mi­tenkään eroot­ti­nen – ei sisällä edes por­nog­ra­fi­sia sä­vyjä. Gar­da-jär­vellä lep­poi­saa lo­maa viettä­neet suo­ma­lai­set hauk­ko­vat hen­keään tämän näh­tyään.