Menestyvä newyorkilainen arkkitehti menettää perheensä koko kaupunkia piinaavien väkivallantekojen aallossa.
Menestyvä newyorkilainen arkkitehti (Charles Bronson) menettää perheensä koko kaupunkia piinaavien väkivallantekojen aallossa. Koko kaupungin alistuttua vähin elein väkivallan arkisuuteen päättää mies tehdä jotakin asialle. Oman käden oikeus lähtee tässä sukkalaatikosta ja päätyy pienkaliiperiseen oikeuden jakamiseen.
Neljään jatko-osaan johtanut väkivaltajännäri on elokuva, joka on helppo tuomita halpana väkivaltaviihteenä. Sitäkin tämä on, mutta ensimmäisen Rambon lailla elokuvalla tuntuu myös olevan sanomansa. Charles Bronson on viileänä viilipyttynä ja hillitysti keikaroivana sankarina mies paikallaan ruotimaan vääryyden nopeutettua ja yliampuvaa hyvitystä. Tai mitä sitä nyt ruotimaan — Bronsonin tyyli on antaa tekojen puhua puolestaan ja tilan niiden ympärillä lisätä merkityksensä. Onko mies tässä sankari vai antisankari jää katsojan päätettäväksi, mutta lähtökohdat ovat inhimillisen luontevat ja lopputulema niin monijakoinen että kaupungin valtaapitävätkin haluavat lykätä päänsäryn muille.
Saagan katsominen kannattaa oikeastaan jättää tähän osaan.
Ikäisekseen upea kuva on vakaa, luonteva ja niin väritoistoltaan kuin yksityiskohtiensa hallinnaltaan mainio. Alati jäsentynyt kuva yltää päivönvalossa mainioon toistoon eivätkä runsaat yö-otoksetkaan puuroudu hallitsemattomasti.
Musiikkiraitaa myöten siisti ääniraita toistaa Charles Bronsonin ulosannin tarkoituksellisen tasapaksusti ja toistuvan väkivallan funktionaalisen kapellimestarimaisesti. Se mitä äänitehosteiden iskusta jää uupumaan korvautuu tarinalla eikä tehosta puutuu lopulta piiruakaan.
Ekstroissa traileri. Elokuva on tässä arvosteltu osana sarjan kaikki viisi osaa sisältävää boksia. Brittipainos. (IJ)