Puo­li­vil­lai­sen kak­ko­so­san jäl­keen MI­Bit pa­laa­vat pa­rem­mas­sa is­kus­sa kuin kos­kaan. Agent­ti K:n (Tom­my Lee Jo­nes) jo alet­tua vä­hi­tel­len hen­ki­ses­ti veis­te­lemään omaa hau­ta-ark­kuaan vetää kol­ma­so­sa jäl­ki­polt­ti­met pääl­le ja loik­kaa ajas­sa taak­sepäin vuo­teen 1969. Agent­ti J (Will Smith) ja agent­ti K — tällä ker­taa 25 vuot­ta nuo­rem­pa­na Josh Bro­lin tulk­kaa­ma­na ver­sio­na — pää­sevät jäl­leen ker­ran ska­baa­maan maa­pal­lon tu­le­vai­suu­des­ta, mut­ta nyt si­pu­li pur­kau­tuu aiem­pien sisäkkäis­ten maail­mo­jen si­jaan ra­jat­to­mak­si vyyh­dik­si rin­nak­kais­to­del­li­suuk­sien mah­dol­li­sia ta­pah­tu­ma­ket­ju­ja. Sop­pa saat­taa kuu­los­taa Pa­luu tu­le­vai­suu­teen -lef­fois­ta imi­toi­dul­ta, mut­ta re­sep­ti on ilah­dut­ta­van tuo­re ja hy­villä sket­seillä maus­tet­tu.

Ai­ka­kau­den vaih­dos vai­kut­taa ehkä en­si­kuu­le­mal­ta hie­man epä­toi­voi­sel­ta ol­jen­kor­sien ha­pui­lul­ta, mut­ta on­nek­si näin ei ole, vaan jip­poa käy­tetään har­ki­tus­ti ja haus­kas­ti. Ch­rys­ler Buil­din­gin ka­tol­ta maail­man­his­to­rian lä­pi 60-lu­vul­le syök­syvä Will Smith on sup­lii­kil­la tuu­lel­la ja Josh Bro­lin te­kee na­se­van suo­ri­tuk­sen vi­ta­mii­ni­ruis­keen saa­nee­na Tom­my Lee Jo­ne­si­na. Pitkän uran teh­nyt Tom­my Lee Jo­nes on yhä näissä saap­pais­sa ylittämätön äijä, mut­ta mies on al­ka­nut vä­hi­tel­len va­li­tet­ta­vas­ti näyttää ikäänsä pait­si pu­nai­sel­la ma­tol­la myös vä­hemmässä mää­rin elo­ku­vis­sa, jo­ten lie­nee vain ajan ky­sy­mys en­nen kuin elä­keikä on oi­keas­ti ovel­la.

En­si ker­taa ko­ko­naan New Yor­kis­sa ku­vat­tu toi­nen jat­ko-o­sa tar­joi­lee ai­van al­ku­peräi­sen ta­soi­sen seik­kai­lun, jo­ka pitää tur­han hoo­poi­lun mi­ni­missä ja hyvän läpän kun­nias­sa. Myös J:n ja K:n vä­li­nen ka­ve­ruus­si­de sy­ve­nee tässä pal­kit­se­vas­ti, mistä suu­rin kii­tos kuu­luu Josh Bro­li­nil­le ja ai­ka­kik­kai­lun mah­dol­lis­ta­mal­le jörön ja esi-jörön vas­tak­kai­na­set­te­lul­le. 60-lu­vun miljööstä saa­daan mu­ka­vas­ti lisävä­riä, ja vaik­ka enemmän­kin oli­si ehkä saa­nut ir­ti, osa­taan tässä il­meen vaih­ta­mi­sen ohel­la myös vii­ta­ta nok­ke­las­ti ro­tu­syr­jintään ja ai­ka­kau­den tie­teis­sar­ja­ku­vien nä­ke­myk­siin ava­ruu­so­liois­ta. Simp­pe­li, su­la­va ta­ri­na ja na­pa­kas­ti kir­joi­tet­tua haus­kaa läppää — eikä enempää juu­ri voi­si toi­voa.