Robert Ludlumin luoma Jason Bourne -trilogia sai jo aiemmin uuden elämän kirjailija Eric Van Lustbaderin käsissä, joissa on syntynyt jo kuusi uutta seikkailuromaania.
Robert Ludlumin luoma Jason Bourne -trilogia sai jo aiemmin uuden elämän kirjailija Eric Van Lustbaderin käsissä, joissa on syntynyt jo kuusi uutta seikkailuromaania. Nyt uuden ohjaajan ja uuden pääosan näyttelijän myötä sarja siirtyy eteenpäin myös valkokankaalla, mutta Jason Bournen sijaan keskiössä on hänen aseveljensä Aaron Cross (Jeremy Renner).
Uuden kaartin enimmäinen elokuva "Medusan perintö" lainaa nimensä ensimmäiseltä jatko-osakirjalta, mutta pistää kaiken muun uusiksi käsikirjoittaja Tony Gilroyn napakalla vedolla. Myös aiempien Bourne-elokuvien käsikirjoituksista vastannut Gilroy nivoo tapahtumat ajallisesti yhteen edellisen elokuvan loppuvaihdeiden kanssa, mutta menneiden lämmittelyn sijaan nyt mennään lujaa eteenpäin — jopa siinä määrin iskevästi, että kyseessä tuntuu olevan Bourne-saagan Casino Royale ja Jeremy Renner sen oma Daniel Craig.
Tapahtumat käynnistyvät syrjäiseltä harjoitusleiriltä Alaskassa, missä harjoituksesta tulee totisinta totta kun joku päättää vetää töpselin Jason Bournenkin tuottaneesta salaisesta ohjelmasta. Yleensä genren elokuvissa vain loppuhäivytyksissä hätäisesti väläytetty siivousoperaatio saa tässä brutaalin tehokkaat muodot ja antaa herkullisen kimokkeen globaalille kujanjuoksulle. Kaikkia vastauksia ei toki anneta kaiketi koskaan, mutta tässä kysymyksiin tuntuu löytyvän muutakin kuin uusia kysymyksiä ja tarina etenee jatkuvasti paitsi tarmolla myös ajatuksella.
Jeremy Renner muistuttaa roolissaan hieman liikaa Daniel Craigin James Bondia, mutta täyttää Matt Damonin jättämän tyhjiön lopulta erittäin mallikkaasti. Pisteitä on myös pakko antaa uskalluksesta motivoida sankarin toimia tarpeella pysyä kiinni suorituskykyä lisäävien lääkkeiden lähteessä. Niin ikään Rachel Weisz on hyvä pakojalalle päätyvänä tohtorina, jonka otteissa on ilahduttavasti enemmän järkeä kuin Weiszin samankaltaisessa roolissa elokuvassa "Ketjureaktio". Edward Nortonin rooli taka-ajajana on tähän vielä piste i:in päälle.
Elokuvan alku on kerrassaan upeassa vedossa, mutta aivan loppu hairahtuu turhan tavanomaisille linjoille, jotka ovat enemmän kotonaan myöhemmissä Matrixeissa tai Jean Claude Van Dammen ja Dolph Lundgrenin viihdykkeessä "Täydellinen sotilas". Napakan ja älykkään alun jälkeen on suorastaan häpeä päättää elokuva näin hampaattomaksi ja geneeriseksi rymistelyksi, mutta ehkäpä tämä hyvitetään seuraavassa osasssa. Joka tapauksessa kyseessä on mainio uusi alku sarjalle.
Kiitettävä kuva pysyy hyvin rymistelyn vauhdissa mukana ja tarjoilee asiallisesti myös detaljeja, mutta silti vaikutelma on pääosin enemmän tyylikkään filmimäinen kuin viiltävän terävä. Iskevä toiminnantäytteinen ääniraita, joka kuitenkin voisi hyödyntää hyvää sarjan tunnariaan paremmin.
Ekstroissa tekijöiden kommenttiraita (mm. ohjaaja, kakkosryhmän ohjaaja, kuvaussuunnittelia, käsikirjoittajia), poistettuja kohtauksia kommentein (7 min.), koosteet sarjan uudelleenkäynnistämisestä (6 min.), uudesta sankarista (7 min.), kuvauspaikoista (8 min.), susien kanssa mittelystä (5 min.), sukupuolirajat yleisönkosiskelussa ylittävästä pääparista (6 min.) ja moottoripyörätaka-ajosta (8 min.). Koosteet ovat lopulta aikamoista höttöä, mutta loppuaan kohden paraneva kommenttiraita mahduttaa mukaan välttävän määrän triviatietoa elokuvan synnystä, vaikka jääkin tunnelmaltaan poikkeuksellisen kolkoksi. (IJ)