Jos ta­lon­ko­koi­set ro­bo­tit jat­ka­mas­sa ikuis­ta sisäl­lis­so­taan­sa maa­pal­lol­la kuu­los­taa kau­kaa­hae­tul­ta niin entäpä ro­bot­tia­luk­sen pak­ko­las­ku kuun pi­meäl­le puo­lel­le Sput­ni­kin ja Apol­lo-oh­jel­man in­noit­ta­ji­na? Mic­hael Bayn kol­mas Trans­for­mers-toi­min­tapätkä vääntää sa­la­liit­to­nu­pin kaak­koon ja tar­joi­lee aiem­paa juo­nik­kaam­paa ro­bo­ry­mis­te­lyä. Eikä tämä oli­si Mic­hael Bay -e­lo­ku­va el­lei silmä­kark­ki oli­si he­ku­mal­lis­ta ja oh­jaa­jan tar­va­ra­mer­ki­no­mai­nen sii­rap­pi sank­kaa.

Fik­suk­si elo­ku­vak­si tätä ei edel­leenkään pa­ran­ne omal­la ni­mellään mennä väittämään, mut­ta myön­nettävä on että sa­la­lii­ton kyhäi­ly yltää yllättä­viin ja odot­ta­mat­to­man hui­miin mit­toi­hin. Ai­nek­sia on­kin run­saas­ti, mut­ta re­sep­tin to­teu­tus jää va­jaak­si. Mo­ni­nai­sis­ta ai­nek­sis­ta koos­tet­tu elo­ku­va yrittää yh­distää in­ter­ga­lak­ti­sen so­dan jup­pi­mai­seen tei­nielämään, eikä lop­pu­tu­los ole täy­sin su­la­va tai ta­sa­pai­noi­nen. Ta­ri­nan kään­teet toi­mi­vat it­se asias­sa hy­vin, mut­ta nii­den vä­lillä oli­si ol­lut va­raa terävöittää sa­no­maa. Vim­mat­tu ete­ne­mis­tah­to ja riittäväs­ti hy­viä ai­nek­sia pe­las­ta­vat kui­ten­kin kei­tok­sen.

K­rii­ti­kot ra­kas­ta­vat peit­te­lemättömän mai­nos­mais­ten ja ajoit­tain sisällöltään ont­tout­taan ku­mi­se­vien Bayn elo­ku­vien hauk­ku­mis­ta, jo­ten tätä­kin elo­ku­vaa on lyö­ty — ja lyö­ty lu­jaa. Ty­perä, ra­sis­ti­nen, sek­sis­ti­nen ja mo­nia mui­ta yl­tiö­ne­ga­tii­vi­sia ad­jek­tii­via on yh­dis­tet­ty tähän­kin viih­dyk­kee­seen, mut­ta lo­pul­ta hep­poi­sin pe­rus­tein. Lap­sen­mie­li­nen ry­mis­te­ly elää kieltämättä nos­tal­gia­huu­ruis­ta ja hel­littämättömästä eteenpäin ryn­ni­mi­sestä, mut­ta juo­ni ei ole sen huo­nom­pi kuin val­tao­sas­sa Hol­lywoo­din me­gae­lo­ku­via, ra­sis­mia saa et­siä hy­vin vä­rit­ty­nein silmä­la­sein eikä ka­me­ra­kaan nuo­le nais­var­ta­loi­ta kym­me­ne­so­saa­kaan siitä mitä sar­jan aiem­mis­sa elo­ku­vis­sa. Yli­pitkä elo­ku­va sen si­jaan ai­van il­mi­selväs­ti on, ja ma­ra­to­ni­mai­nen lop­puyh­tee­not­to on taas ker­ran sar­jan pi­sin — mut­ta myös tähä­nas­ti­sis­ta pa­ras. Vi­haa­jat vi­haa­vat, mut­ta kel­po jat­ko-o­sa tämä on.