Tuo­ma­ri tar­joaa muu­ten hyvää isä ja poi­ka -d­raa­maa, mut­ta pas­ko­ja pu­su­ja. Tähän ul­ko­puo­li­seen ja kuu­le­maa­ni ki­tey­tyk­seen ei ehkä kan­na­ta jäädä ry­pemään, vaik­ka tur­han pitkä "mitä oi­kein oi­keas­taan ta­pah­tui­kaan" -tyyp­pi­nen draa­ma sisältää tur­hanpäiväistä sälää, jo­ka häi­rit­see ko­ke­mus­ta.

Ro­bert Dow­ney Jr on ko­ti­kon­nuil­leen pa­laa­va asia­na­ja­ja, jo­ka epäi­lee isänsä (Ro­bert Du­vall), uk­ko­tuo­ma­rin, saa­man mur­ha­syyt­teen to­den­peräi­syyttä. Ar­voi­tuk­sen rat­kai­su au­kai­see sa­mal­la yllä­tyk­siä per­heen his­to­rias­ta.

E­lo­ku­va kan­nat­ta­nee kat­soa, jos Kuin sur­mai­si sa­ta­kie­len, Ee­de­nistä itään tai ylipäätään Oi­di­pus-ta­ru kiin­nos­taa jo alun pe­rin. Pu­hu­mat­ta­kaan siitä, jos on sat­tu­nut elämään muu­ta­man vii­kon saa­ti kuu­kau­den etelä­val­tiois­sa eikä muis­ta kuin ystäväl­li­siä ih­mi­siä. Pää­pa­ria­kin ai­na jak­saa seu­ra­ta hie­man hei­koim­mis­sa­kin puit­teis­sa.