Verenpunainen kauhu on tunnelmaltaan upein Dario Argenton kauhuteos.
Verenpunainen kauhu on tunnelmaltaan upein Dario Argenton kauhuteos. Uusintakatselulta pari seikkaa: juonen alkuosan meedio on kuin suoraan kopsattu Hergén sarjakuvasta Tintti ja seitsemän kristallipalloa (1948), joka tuntuu olevan italialaisten ohjaajien lempialbumi. Elokuva muistuttaa entistä enemmän Michelangelo Antonionin Blowupia. Kunnianosoituksesta lienee kyse, koska David Hemmings (*****) pääositti molempia.
Aikaisempiin yritelmiin verrattuna upea kuva. Värit voivat välillä näyttää vaisuilta, mutta ainakin punainen näyttää paremmalta kuin missään aikaisemmassa versiossa. Uusi 5.1 -miksaus ei juurikaan käytä surround-kanavia tai matalinta bassoa. Musiikki toistuu kuitenkin hypnoottisemmin kuin koskaan. Dubbaukset ovat Argenton elokuvissa aina olleet surkeita. Nyt valittava on englannin- tai italiankielinen soundtrack. Huulisynkat ovat molemmissa tapauksessa epätarkat. Mukaan saatiin kohtauksia, joihin löytyi vain italialainen ääniraita. Ekstroissa 25th Anniversary -dokumentti (11 min.), jossa Argento kertoo, miksi hänen käsiään kuvataan aina elokuviensa murhakohtauksiin. Goblin-yhtye myös esittelyssä. Kaksi traileria. R0-levy. (PS)