Ma­rio Ba­vas­ta on gen­re-e­lo­ku­vien sa­ral­la pa­ha pan­na pa­rem­mak­si. Mies kek­si gial­lo-gen­ren eli sa­de­tak­ki­sen ja nah­ka­sor­mik­kai­sen, nai­sia tap­pa­van mie­hen elo­ku­vas­saan Blood and Black La­ce (1964). Oh­jaa­jas­sa oli vir­taa vielä seu­raa­val­la­kin vuo­si­kym­me­nellä, sillä Bay of Blood loi slas­her-la­ji­tyy­pin, jo­ka al­koi ku­kois­taa Yh­dys­val­lois­sa muu­ta­man vuo­den vii­peellä.

Huo­mio­nar­voi­saa on se, että sar­ja­pyrskäh­dyk­siä ei teh­ty keit­tiö­mes­ta­ris­ta­son veit­sillä, vaan maa­tiais­tyy­liin ve­su­ril­la.

Juo­ni­ku­vio on pe­rin juo­nit­te­lun täy­tei­nen ja kai­kin puo­lin mo­ni­mut­kai­nen, ja tuo mie­leen Sta­li­nin ajan Venäjän, jos­sa ylei­sin ky­sy­mys oli "ku­ka ketä". Tämä on eh­dot­to­mas­ti vain elo­ku­van ar­voa lisäävä te­kijä.

Bay of Blood to­dis­taa mes­ta­rin ol­leen en­nen kaik­kea elo­ku­vaa­ja. Ku­vien pa­no­roin­ti, mus­tan käyttö, vä­rien leik­ki: ei voi kuin huo­kais­ta. Tämä on jä­ri­syttävää kat­sot­ta­vaa.

Ää­ni­rai­da­taa ihas­tel­les­sa voi vain ih­me­tellä, kuin­ka elon lop­pues­sa, kau­nis klas­si­nen mu­siik­ki so­pii ti­lan­tee­seen. Si­be­lius­kin mai­ni­taan en­simmäi­senä suu­ria sä­veltä­jiä lue­tel­les­sa. La­ji­tyyp­piin eli­mel­li­ses­ti kuu­lu­va ki­peä huu­mo­ri kuu­luu il­mai­suun.