Jos jo­kin elo­ku­va, niin tämä to­teut­taa kuu­lua sa­non­taa “­so­ta on po­li­tii­kan suo­ra jat­ke”. Kun­nian po­lut ei jää pelkäk­si pa­si­fis­ti­sek­si elo­ku­vak­si, vaan toi­mii myös kylmänä tut­kiel­ma­na so­dan psy­ko­lo­gias­ta ar­mei­jan sisällä.

Kyl­myy­den ja etäi­sen näkö­kul­man al­la on oh­jaa­ja Stan­ley Kub­ric­kil­le omi­nai­seen ta­paan syk­kivää lämpöä ja tun­tei­ta. So­ta mer­kit­see ää­rimmäi­siä tun­tei­ta, mut­ta vaa­tii myös ää­rimmäistä hil­lintää.

Kun­nian po­lut ku­vaa hy­vin en­simmäi­sen maail­man­so­dan mie­lettö­myyttä, sillä so­taa ei oli­si edes tar­vit­tu. Venäjän heik­ko tsaa­ri pa­ko­tet­tiin tu­ke­maan slaa­vi­lai­sia vel­jiään Ser­bias­sa. Kuu­los­taa­ko tu­tul­ta?

Saat­taa to­sin ol­la, että so­ta syt­tyi lo­gis­tii­kan ke­hit­ty­mi­sen vuok­si, vaik­ka juu­ri al­keel­li­sen so­ta­tek­no­lo­gian ta­kia se ei ol­lut ko­vin­kaan te­ho­kas­ta. Tek­no­lo­gias­ta se to­sin läh­ti liik­keel­le: jouk­ko­ja kul­je­tet­tiin ju­nin, jo­ten lii­ke­kan­nal­le­pa­not pan­tiin käyn­tiin ikään kuin va­ro­toi­mi­na.

Y­din­so­dan pe­lon il­ma­pii­rissä elo­ku­vat­tu teos pys­tyy näin oh­jaa­maan kat­so­jan aja­tuk­sia jo tu­le­vai­suu­teen. Jos tek­nii­kan in­no­vaa­tio joh­taa täy­sin tar­peet­to­maan so­taan, mi­hin eks­po­nen­tiaa­li­ses­ti kas­va­va te­koä­ly meidät vielä joh­taa­kaan. Ai­na­kaan elo­ku­va klas­si­koi­ta se ei luo­ne.

E­lo­ku­van ra­ken­ne on kestä­nyt hy­vin ai­kaa. En­sin so­di­taan, sit­ten juo­ni­taan, käydään so­taoi­keu­denkäyn­ti, koe­taan dra­maat­ti­nen te­loi­tus ja lo­pul­ta mie­titään, mitä kaik­kea tämä it­se kul­le­kin tar­koit­taa.

Suo­mes­sa ja Ita­lias­sa ol­tiin edis­tyk­sel­li­siä toi­sen maail­man­so­tan­sa käy­neik­si maik­si ja elo­ku­va pal­kit­tiin tuo­reel­taan. Muual­la elo­ku­van ta­kia suo­ras­taan mel­la­koi­tiin ja sitä boi­ko­toi­tiin, tie­tys­ti Rans­kas­sa ja Fran­con Es­pan­jas­sa, mut­ta myös Eng­la­nis­sa ja Yh­dys­val­lois­sa ol­tiin nui­vah­ko­ja.

E­lo­ku­va pe­rus­tuu Humph­rey Cob­bin vuo­den 1935 ro­maa­niin, mut­ta se tu­li tun­ne­tuk­si myös Broa­dway-näy­telmänä.

Kub­ric­kin maa­ni­nen pe­dant­ti­suus var­jos­ti tuo­tan­toa jo tällöin, kun avain­koh­tauk­sen ank­ka-a­te­ria jou­dut­tiin val­mis­ta­maan 68 ker­taa. Sitä vas­toin tie­dus­te­lu­par­tio pyö­ris­ke­lee ryö­mi­mi­sen lo­mas­sa. Ai­na­kin mi­nua ope­tet­tiin Suo­men ar­mei­jas­sa toi­mi­maan toi­sin. Jos­pa tek­niik­ka ke­hit­tyi tältä­kin osin sit­ten en­simmäi­sen maail­man­so­dan.