Har­vi­nai­nen jat­ko-o­sa, jon­ka kat­soo su­ju­vas­ti toi­sen­kin ker­ran. Kol­men täh­den yli ei kui­ten­kaan ole sy­vyyttä. Näyt­te­lijät eivät tien­neet mur­haa­jan hen­kilöl­li­syyttä, mikä lisää tun­nel­man te­hoa.

S­las­her on taas san­ka­rit­ta­rem­me perässä. Sa­rah Mic­hel­le Gel­lar saa sur­man­sa jo al­ku­puo­lel­la elo­ku­vaa – kai­ke­ti Buf­fyn tii­viistä ku­vaus­tah­dis­ta joh­tuen.

Te­kee it­sestään pi­laa. Elo­ku­va­his­to­rian jat­ko-o­sis­ta hei­tetään huul­ta. Tämä ei ole mikään Kum­mi­setä II tai Ter­mi­na­tor II tai edes Pre­da­tor II, mut­ta ihan hyvää viih­dettä. Lop­puo­san näyttämö­miljöön käyttöä on moi­tit­tu, mut­ta hy­vinhän se is­tuu lef­fan hen­keen.