Nalle Puhin uusin animaatioelokuva onnistuu ihmeen hyvin, vaikka jatko-osia on takana jo leegio.
Nalle Puhin uusin animaatioelokuva onnistuu ihmeen hyvin, vaikka jatko-osia on takana jo leegio. Nyt kyseessä on kunnon budjetuilla toteutettu ja hauskasti kirjoitettu seikkailu.
Puhin filosofia on tunnetusti tärkeää. Nyt se peilautuu vastapainona nykypäivälle ominaiselle jatkuvalle kisalle ja kilpailulle. Sama tarve selittää muun muassa muumien, Fingerporin sekä Viivi & Wagnerin jatkuvan suosion. Elokuvassa kaivataan lisää tällaista naiivismia kovan rahan tuotannoissa. Länsimaista Babylonia vastustetaan enemmänkin taide-elokuvassa. Tämän takia on hienoa, että lastenelokuvassa osataan terveitä arvoja: laiskottelua työn vastapainona, toisten hemmottelua ja todellista ystävyyttä.
Menoakin riittää. Varsinkin Tikru on aikamoisessa vauhdissa.
Kääntöpuolella on se, ettei tässä juuri mitään uutta ole. Pienet katsojat kuitenkin pitävät uusista, tuoreista seikkailuista.
Tekijät ovat hauskasti hyödyntäneet metatasoa. Katsojalle kerrotaan poikkeuksellisen suoraan se, että kyse on pikkupojan mielikuvituksesta, jossa lastenhuoneen pehmoeläimet alkavat elää omaa elämäänsä. Toinen metataso kunnioittaa A.A. Millnen luomaa kirjallista pohjaa, kun kirjojen sivut ja kirjaimet tulevat osaksi toimintaa.
Laadukas kuva ja ääniraita. Ekstroissa viisi poistettua kohtausta (12 min.) ja lyhytelokuva Nessien taru (The Ballad of Nessie/5 min.) Väärä BD-kesto takakannessa. (PS)