S­tel­la Po­la­ris -imp­ro­vi­saa­tio­teat­te­ri­ryhmän mai­nos­te­le­vi­siol­le luo­ma ja kir­joit­ta­ma sar­ja 2000-lu­vun alus­ta tal­len­net­tiin myös DVD:l­le. Kym­me­nen jak­soa, pi­tuu­det vaih­te­le­vat. Jat­ku­vuut­ta ei sar­jas­sa ole, vaan jo­kai­nen epi­so­di on ir­ral­li­nen. Eri­lais­ten ly­hy­te­lo­ku­vien jat­ku­mo miel­lyttää pelkkänä aja­tuk­se­na­kin. Nau­ruun joh­ta­vaa huu­mo­ri-i­lo­tu­li­tus­ta ei sar­ja var­si­nai­ses­ti tar­joa, ti­lan­teet it­sessään ovat hou­kut­te­le­via. Mus­tan huu­mo­rin sa­ral­la tyy­dy­tys taa­taan, ai­heet on va­lit­tu vii­sail­la päillä.

Laa­duk­kaas­ti näy­tel­ty, oma­peräi­nen te­le­vi­sio­työ on ai­na ter­ve­tul­lut myös uu­del­leen näy­tettäväk­si. Au­ki ole­vat koh­tauk­set syn­tyivät ka­me­ran edessä ai­hioi­den ympä­ril­le imp­ro­vi­soi­den. On ta­vat­to­man tuo­ret­ta saa­da kuul­la dia­lo­gia, jo­ka ei tun­ge suus­ta au­to­maa­tio­na kuin pe­rin­tei­semmässä draa­ma­sar­jas­sa. Va­li­tet­ta­vas­ti jak­sois­ta suu­ri osa ei yllä juo­nel­taan lähtö­koh­tien ta­sol­le.

En­simmäi­nen '­Kaik­ki hy­vin' -jak­so is­tah­taa su­ku­lais­ten kes­ken juh­lapöytään, rii­doit­ta ei tie­tenkään sel­vitä. Tun­nel­ma on eri­koi­nen, po­si­tii­vi­ses­sa mie­lessä. Kak­ko­so­sas­sa 'Ei yhtään on­nel­lis­ta päivää' hei­lu­taan so­tien jäl­kei­sessä ajas­sa, jos­kin mo­der­ni­soi­tu­na. Van­ho­ja haa­vo­ja avail­laan jäl­leen. Kol­mos­jak­sos­sa ar­mei­jan ker­taus­har­joi­tuk­set al­ka­vat var­sin hu­mo­ris­ti­sis­sa mer­keissä.

Toi­sen le­vyn käyn­nistävä tai­tei­li­ja­ku­vaus '­Tai­de' ko­ros­taa pii­rien um­pi­nai­suut­ta ja us­koa omaan it­seen yli mui­den. Ah­dis­tus­ta ja näennäis­tai­teel­li­suut­ta. 'Www.b­lowyour­hea­doff.­com' -jak­sos­sa mies pa­laa pitkältä reis­sul­ta vel­jensä luo, ja kult­tuu­ris­hok­ki on ai­ka­moi­nen. Omi­tui­nen muu­ka­lais­le­gioo­na­lai­nen ei so­vel­lu mai­nos­toi­mis­to­maail­maan. Hiu­kan pääl­le lii­ma­tun oloi­nen stoo­ri. Ko­ko sar­jan par­haak­si nou­se­va 'Jään­mur­ta­jat' ker­too uu­sis­ta naa­pu­reis­ta, suo­men­ruot­sa­lai­seen ran­tayh­teisöön pus­keu­tu­vas­ta suo­mea pu­hu­vas­ta pa­ris­kun­nas­ta. Ase­tel­ma on elo­ku­val­li­nen, pitkään­kin oli­si ai­nek­set hel­pos­ti.

En­si­luok­kai­nen '­Tu­ron baa­ri' avaa nais­ten sek­suaa­li­suut­ta yllättävän free­sillä ta­val­la. Va­leh­te­luun pe­rus­tu­va pa­ri­suh­de kä­si­tellään pe­rin poh­jin. Mo­nen­lais­ten ih­mis­suh­tei­den syväl­li­nen ja ai­to esit­te­le­mi­nen on­nis­tuu kol­mes­sa var­tis­sa. 'X' jat­kaa epämääräis­ten suh­tei­den lin­jal­la. Scien­ce fic­tio­nin ja mo­der­nin kau­hun ra­jo­ja löyhäs­ti koet­te­le­va avant­gar­dis­mi jää puo­li­tei­hin, lap­set­to­muut­ta ja syn­nyttä­mistä. Sel­keäs­ti vä­hemmän mie­len­kiin­toi­nen '­Ho­me, Sweet Ho­me' kes­kit­tyy sa­nan­mu­kai­ses­ti ho­meon­gel­miin. Omi­tui­sil­la lin­joil­la jat­ke­taan, pe­rin­tei­sen maa­lais­ko­me­dian tun­nel­mis­ta ka­ra­taan etääl­le. Mu­siik­ki hal­lit­see tur­han­kin pal­jon. Päätös­jak­so 'I­loi­nen ta­lo' jat­kaa myös avio­ri­kos­ten lis­taa. Po­lya­mo­riaan pa­neu­tu­va jak­so nau­rat­taa ujos­ti.