O­len teh­nyt ai­ka­mat­kan nuo­ruu­teen, tar­kas­te­lu­reis­sul­le vaan. Ovat­ko hämärät muis­tot to­del­li­sia? On­ko ai­ka muut­ta­nut mie­li­ku­via? Vä­liin hu­ka­tut pyö­reät kol­me­kym­mentä vuot­ta mi­tan­ne­vat viih­teen kestä­vyyttä.

Tun­nis­ta­mat­to­mien ob­jek­tien kieh­to­vuus syn­nyt­ti te­le­vi­sio­sar­jo­jen klas­si­kon, jo­ka mys­ti­si­ne il­miöi­neen tun­tuu eli­mistössä pitkään. Poh­joi­sa­me­rik­ka­lais­ten syrjä­seu­tu­jen mai­se­miin ra­ken­tu­va sa­la­myhkäi­syy­den ja yli­luon­nol­li­suu­den verk­ko ei päästä ot­tees­taan. Tun­nus­mu­sii­kin al­kaes­sa, pa­ko­tietä ei ole.

Toi­sel­la tuo­tan­to­kau­del­la Da­na Scul­ly (Gil­lian An­der­son) jou­tuu tuot­ta­maan työ­nan­ta­jal­leen ra­port­tia kol­le­gas­taan. Epämääräi­sistä aja­tus­ku­viois­taan tun­net­tu part­ne­rin­sa, agent­ti Fox Mul­der (Da­vid Duc­hov­ny) on FBI:n tiu­kan syy­nin alai­se­na. Pää­kak­si­kon vä­lillä kas­vaa yh­teistä toi­min­ta­mal­lia, luot­ta­mus saa ajoit­tain kor­kei­ta mit­ta­suh­tei­ta. Mys­ti­nen sy­ner­gia syn­nyttää viih­de­his­to­riaan ikui­ses­ti tal­len­tu­van agent­ti­pa­rin. To­tuu­det avau­tu­vat, kan­sioi­hin päästään kä­sik­si. Syyl­li­siä on lä­hempänä kuin us­koi­si­kaan.

Ta­sa­laa­tui­nen tuo­tan­to. Jat­koe­pi­so­dit yltävät elo­ku­val­li­sik­si ko­ko­nai­suuk­sik­si. Kä­si­kir­joi­tus­ten ta­so terävöi­tyy en­simmäi­sel­ta kau­del­ta, sel­keitä täy­te­pa­lo­ja ei ole. Pel­ko­ja il­men­netään mo­ni­nai­sem­min kei­noin.