1990-lukulaisen americanan yksi suurnimistä on päästänyt tähtensä laskuun Euroopan puolella jo yli kymmenen vuotta takaperin.
1990-lukulaisen americanan yksi suurnimistä on päästänyt tähtensä laskuun Euroopan puolella jo yli kymmenen vuotta takaperin. Yhdysvalloissa Sheryl Crow merkitsee vielä muutenkin kuin kaupallisten radioiden nostalgiakierrättäjänimenä.
Vanhojen hittien varassa makaa tämäkin konserttitallenne. Alkuun pinotut Run Baby Run ja Hard to Make a Stand osoittavat ainoan keinon saada yleisö mukaan toimintaan. Keikan lähinnä täyttävästä sinkkumatskustakin nousee esiin niin heikkoja esityksiä, että ulkopuolinen ei ihmettele lainkaan Crown nimen katoamista päivänpolttavista otsikoista.
Iso orkestraatio ei pelasta jäykkää esiintymistä. Crow ei koskaan ole karismaattisin esiintyjäkaartista ollut, kuten niin harva modernin aikuisille suunnatun valtavirran suurimmista nimistä. Puhdas soundi puhtoisine sovituksineen ja jousisektioineen ällöttää. Välispiikit ja jeesustelu aiheuttavat lopullisen oksetuksen olotilan. Tuulikone panee etsimään stop-painiketta.
Kaksi biiseistä on jostain syystä merkitty ekstroiksi. Liekö ne niin huonoja artistin itsensäkin mielestä? Monikanavaisuus mahdollistaa yleisön äänten heittämisen taakse ja siten hiljaisemmaksi. Stereomiksaus kunnioittaa perinteisemmin musiikin etuja. Kuvassa ohutta raidoitusta. Tarkkuus ontuu. Aluekoodivapaus. (VA)