Kun juutalainen newyorkilainen animaatioelokuvien tekijä parodioi blaxploitation- ja mafia-elokuvia 1970-luvun puolessavälissä, rotumellakoiden pelko pisti Paramount-yhtiön panikoimaan.
Kun juutalainen newyorkilainen animaatioelokuvien tekijä parodioi blaxploitation- ja mafia-elokuvia 1970-luvun puolessavälissä, rotumellakoiden pelko pisti Paramount-yhtiön panikoimaan. Bakshi osasi julkisuuspelin, mistä hyvä osoitus oli jo aiemmin Robert Crumbin Fritz The Cat –sarjakuvan ryöstöviljely animaatioelokuvalla. Ikävä kyllä Bakshi ei koskaan oikein onnistunut tekemään täyspainoista elokuvaa.
Coonskin yltää filmografian kärkeen, sillä se osaa loppujen lopuksi kuvata Yhdysvaltain itäosien wasp-mustat-mafia –triangelidraamaa hauskasti. Myös ohjaajan tarve sekoittaa elävää kuvaa ja animaatiota onnistui kohtuullisen järkevällä tavalla. Ajoittaisista lapsellisuuksistaan huolimatta Bakshi tunkeutui pioneerin tarmolla aihepiireihin, joihin Disney-johtoinen animaatioteollisuus ei ottanut edes yhtä harha-askelta: pornoon, raakaan väkivaltaan ja rasismiin.
Elokuvan ääninä loistaa Earth Wind & Firen Barry White. Näytellyissä kohtauksissa suurin huomio kiinnittyy klassisten lännenelokuvien konkariin Scatman Crothersiin, jolle Bakshi kirjoitti hienot lyriikat alkutekstien aikana kuulleeseen bluesbiisiin. Myös nuori Philip Michael Thomas osallistuu vankilapakokohtauksiin vuosia ennen television Miami Vicea.
Keskitason kuva ja ääniraita. Kuva näyttää ajoittain tiukasti rajatulta. Ekstroissa traileri. (PS)