Odotukset eivät olleet korkealla, koska Disney panttasi elokuvan ensi-iltaa, eikä menestyskään tainnut olla kummoista.
Odotukset eivät olleet korkealla, koska Disney panttasi elokuvan ensi-iltaa, eikä menestyskään tainnut olla kummoista.
Tämä on kuitenkin mukava pikku elokuva. What if –lajityypin perinteiden mukaan lähtökohdaksi otetaan se, etteivät hirmuliskot suinkaan kuolleet sukupuuttoon tai kehittyneet pikku hiljaa linnuiksi. Asteroidi sujahtaa ohi, ja kasvissyöjälajeista kuten apatosauruksista tulee maanviljelijöitä ja lihasyöjät kuten tyrannosaurukset alkavat karjankasvattajiksi. Ihmisen valta-asema jää saavuttamatta. Meidän statuksemme on suurin piirtein sympaattisten villikoirien luokkaa.
Elokuva kumartaa hauskalla tavalla Pierre Boullen ja Franklin J. Schaffnerin Apinoiden planeetalle, Rumalle ankanpoikaselle, vanhoille lännenelokuville ja jopa underground-piirtäjä Basil Wolvertonin huumeisille näyille. Pixarin empaattinen ja suvaitsevainen filosofia ohjaa nyt kohtaamaan omat pelkonsa kilpailuyhteiskunnan kaaoksessa. Korskealle ihmiskunnalle se opettaa nöyryyttä.
Kuva ja ääni edustaa Pixarin asteikolla hyvää rutiinisuoritusta. Käsityötä on hyödynnetty ilmeiden luomiseen, minkä panee kyllä merkille. Suomi-dubbaus toimii ja lapset siitä pitävät. Se jää kuitenkin alkuperäisen jalkoihin, jonka tähtenä loistaa Sam Elliottin konkarimainen T-Rex. Ekstroihin on tallennettu kommenttiraita, 29 min. dokumentit, 11 min. poistettuja kohtauksia juonnoin, kolme traileria (USA, Venäjä ja Saksa), 7 min. lyhytelokuva Sandra’s Dream ja 5 min. “hupiotoksia”. (PS)