To­si­ta­ri­naan pe­rus­tu­va ker­to­mus Viet­na­min so­das­sa kuol­leen lää­kintä­mie­hen tai­pa­lees­ta USA:n kor­keim­man so­ti­las­mi­tal­lin ”­Me­dal of Ho­nor”:in saa­jak­si. Epäit­sekäs te­ko pal­kit­tiin vuo­sia myö­hem­min, mut­ta ei il­man lu­kuis­ten asia­no­sais­ten sin­nikästä pa­nos­ta.

E­lo­ku­van ta­ri­na on kiin­nos­ta­va ja jo­pa in­nos­ta­va, sekä al­ku­peräis­ten ta­pah­tu­mien kaut­ta että lä­hemmäs ny­kypäivää si­joit­tu­van et­sivä­ta­ri­nan kaut­ta. Mo­lem­mat ko­li­kon puo­let is­kos­ta­vat aja­tus­ta oi­kei­den asioi­den te­ke­mi­sestä vaa­rois­ta tai rik­kauk­sis­ta vä­littämättä. Kei­tos on lu­paa­va, mut­ta elo­ku­van kä­si­tel­ly va­li­tet­ta­van köm­pelöä.

Hie­nois­ta si­vuo­sanäyt­te­lijöistä (mm. Wil­liam Hurt, Ed Har­ris, Brad­ley Whit­ford, Pe­ter Fon­da, Ch­ris­top­her Plum­mer) huo­li­mat­ta sop­pa jää raa’ak­si. Funk­tio­naa­li­nen dra­ma­ti­soin­ti ei sor­ru kli­sei­simpään an­tiin, mut­ta ei liioin saa ta­pah­tu­miaan nou­se­maan ir­ti pin­nas­ta.

E­lo­ku­van ni­mi tu­lee pre­si­dent­ti Lin­col­nin kuu­lui­sas­ta Get­tys­bur­gin pu­hees­ta (1863), jos­sa vih­kiy­myk­sen vii­mei­nen täy­si mit­ta viit­ta­si kaa­tu­nei­den vii­mei­seen uh­rauk­seen. Tässä elo­ku­vas­sa ni­mi tun­tuu kui­ten­kin tar­koit­ta­van vii­meistä jok­seen­kin täy­simääräistä yri­tystä saa­da mi­tal­li san­ka­ril­le. Elo­ku­va pe­rus­tuu Wil­liam H. Pit­sen­bar­ge­rin to­si­ta­ri­naan.