Yli 10 800 arvostelua
Uusia arvosteluita tuon tuosta.
Kaikki parhaat.
DVD

Stars in My Crown

Elokuva:
Kuva & Ääni:
Ekstrat:

Tekniset tiedot

Formaatti: DVD
 
Vuosi: 1950Kesto: 89 minuuttia
Julkaisija: WarnerKuva:
1.33
Ääniraita: Dolby Digital
    

© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu. Arvostelun yhteydessä esitettyjen kuvien oikeudet kuuluvat julkaisijalle (Warner) ellei toisin mainita.

Elokuva

Tun­nel­mal­li­set kau­hu­fil­mit Kis­saih­mi­set ja Yö voo­doo­saa­rel­la ovat Jac­ques Tour­neu­rin klas­sik­ko­ja.

Tun­nel­mal­li­set kau­hu­fil­mit Kis­saih­mi­set (1942) ja Yö voo­doo­saa­rel­la (1943) ovat Jac­ques Tour­neu­rin klas­sik­ko­ja. Nii­den ver­tai­sia ovat myös Leo­par­di­mies (1943), Lie­keh­tivä erä­maa (Ca­nyon Pas­sa­ge, 1946), pam­pawes­tern Gauc­ho­jen ku­nin­gas (1952) ja myöhäis­teos Pa­ho­lai­sen pal­ve­li­ja (Night of the De­mon, 1957). Mo­net oh­jaa­jan vä­hemmän tun­ne­tut wes­ter­nit, his­to­ria­seik­kai­lut ja jän­ni­tys­fil­mit nou­se­vat jat­ku­vas­ti ar­vos­saan. Usein pie­nillä bud­je­teil­la tuo­tet­tu­jen ja B-fil­meik­si­kin miel­let­ty­jen fil­mien uu­del­leen löytä­mi­nen ta­kaa Tour­neu­ril­le kun­nia­pai­kan yh­tenä hie­no­va­rai­sim­mis­ta, mo­ni­puo­li­sim­mis­ta ja tai­dok­kaim­mis­ta Hol­lywoo­din kul­ta-a­jan elo­ku­van­luo­jis­ta.
Tour­neur ha­lu­si välttämättä oh­ja­ta Nai­sen men­nei­syy­destä (Out of the Past, 1947), yh­den tär­keim­mistä film noi­reis­ta, ja suos­tui sen vuok­si mi­ni­mi­palk­kioon. Sen jäl­keen stu­dioi­den sil­missä oh­jaa­ja luo­ki­tel­tiin jat­kos­sa­kin hal­vak­si työ­voi­mak­si. Niinpä Tour­neu­rin oh­jaa­ja­nu­ra ku­lui pien­ten tuo­tan­to­jen mer­keissä. Mut­ta juu­ri niissä Tour­neur te­ki par­haat tai­kan­sa. Nyt War­ner jul­kai­see On de­mand –dvd-sar­jas­saan res­tau­roi­tua, har­voin näh­tyä, mut­ta ai­van pa­ras­ta Tour­neu­ria.
S­tars in My Crown (Sa­nan voi­mal­la, 1950) on rans­ka­lais­syn­tyi­sen oh­jaa­jan au­teu­rin kruu­nun kirk­kain täh­ti. Joel McC­rea, ”­Man in Black”, esittää omin­ta­keis­ta län­nen pas­to­ria, jon­ka sil­min pik­ku­kau­pun­gin yh­teisö nou­see var­si­nai­seen pääo­saan. Osin to­si­ta­ri­na­kin us­kos­ta, epäus­kos­ta ja vähän tai­kaus­kos­ta­kin on sa­lat­tu mes­ta­ri­teos. Siinä ta­pah­tuu ih­meitä kym­me­nen mi­nuu­tin vä­lein, niin ta­ri­nal­li­sia kuin elo­ku­val­li­sia­kin.
Wa­les­bur­gin kau­pun­kia, ker­to­ja John Ke­nyo­nin ”­kul­tais­ta kau­pun­kia, nuo­ruu­tem­me kau­pun­kia”, joh­taa käytännössä pas­to­ri Gray ”­Sa­nan voi­mal­la”. Konf­lik­ti us­kon­non ja tie­teen vä­lillä konk­re­ti­soi­tuu, kun kau­pun­kiin lääkä­rik­si tu­lee nuo­ri toh­to­ri Har­ris. Puh­kea­va la­van­tau­ti kär­jistää mies­ten vä­lit, kun kum­pi­kaan ei an­na pe­rik­si toi­sen me­to­deil­le. Tau­din ku­lun ja al­ku­syyn et­sinnän lisäk­si juo­neen tuo jän­ni­tystä kaup­pias Bac­ket­tin yri­tys anas­taa mus­tal­ta Unc­le Fa­mou­sil­ta tämän pie­ni mök­ki­tont­ti. Alueel­le suun­ni­tel­laan kai­vos­toi­min­taa. Fa­mou­sia ryh­dytään pe­lot­te­le­maan Ku Klux Kla­nin me­ne­tel­min. Ta­ri­nan huu­mo­ris­ta pitää huo­len hen­kilöi­den kes­kinäi­nen kiu­soit­te­lu ja lä­pi­kul­ku­mat­kal­la ole­van show­mie­hen, ”p­ro­fes­so­ri” Jo­ne­sin Me­di­ci­ne Show.
E­lo­ku­va poh­jau­tuu Joe Da­vid Brow­nin kir­jaan, jo­ka taas pe­rus­tui kir­jai­li­jan muis­toi­hin omas­ta isoisästään. Kä­si­kir­joi­tuk­sen muok­ka­si Mar­ga­ret Fitts, jo­ka muu­ta­ma vuo­si myö­hem­min te­ki kä­si­kir­joi­tuk­sen myös toi­seen lap­sen sil­min ai­kuis­ten maail­maa kat­so­vaan klas­sik­koon, Fritz Lan­gin Kät­ket­tyyn aar­tee­seen (Moonf­leet, 1955). Lois­ta­vas­ta mus­ta­val­ko­ku­vauk­ses­ta, jo­ka viehättävän tun­nel­mal­li­sel­la ta­val­la ja sau­mat­to­mas­ti yh­distää ul­ko­mai­se­maa stu­dio­ku­vaan, vas­ta­si Char­les Sc­hoen­baum, jon­ka toi­sek­si vii­mei­sek­si elo­ku­vak­si Stars in My Crown jäi, sillä ku­vaa­ja kuo­li en­nen en­si-il­taa.
Ta­ri­na kuul­laan ai­kuis­ta kir­jai­li­jaa edus­ta­van John Ke­nyo­nin suul­la. Ta­pah­tu­ma-ai­kaan län­nessä Wa­les­bur­gin pik­ku­kau­pun­gis­sa John on vielä toi­sel­la kym­me­nellä ole­va pik­ku­poi­ka ja ker­to­muk­sen pää­hen­kilön, pas­to­ri J.D. Grayn kas­vat­ti­lap­si. Pik­ku-John on jää­nyt or­vok­si, mut­ta hä­nen äi­tinsä si­sar Har­riet on ot­ta­nut po­jan huos­taan­sa, ja nyt, pas­to­rin men­tyä tä­din kans­sa nai­mi­siin, poi­ka ihai­lee miestä yli kai­ken – ja te­kee kai­ken isä­hah­mon perässä, ku­ten jo fil­min alus­sa nähdään.
Jous­ta­vas­ti, mel­kein huo­maa­mat­ta oh­jaa­ja Jac­ques Tour­neur kul­jet­taa ker­to­mus­ta ai­ka­ker­ros­ten lä­pi ke­vyes­ti kuin aja­tus – ja ai­kui­sen Joh­nin aja­tuk­sia­han kat­so­ja seu­raa. En­simmäi­nen otos al­ku­teks­tien ai­ka­na on pas­to­rin ko­mean kir­kon ul­ko­puo­lel­ta, jon­ne kuu­lem­me kirk­koväen lau­la­van elo­ku­van tun­net­tua tee­ma­virttä Stars in My Crown. Vi­reän ja veh­reän pik­ku­kau­pun­gin rait­tia ja vä­keä vil­kais­tuam­me ku­va vaih­tuu ka­rui­hin nä­ky­miin ajal­ta, jol­loin Jo­siah Do­ziah Gray – niin kuin pas­to­rin ko­ko ni­mi kuu­luu – tu­li Wa­les­bur­giin pitkässä mus­tas­sa ta­kis­saan ja rat­suväen hou­suis­saan. Saa­pu­mi­nen on näyttävä siinä­kin mie­lessä, että tuot­ta­ja Val Lew­to­nin ja Tour­neu­rin aiem­mis­sa yh­tei­se­lo­ku­vis­sa näh­ty ta­va­ra­merk­ki, ”­Lew­to­nin bus­si” (yllättäen ku­vaan il­mes­tyvä, hen­kilö­hah­mot nä­ky­vistä peittävä, heidät tai kat­so­jan säikäyttävä ma­sii­na) esiin­tyy myös Stars in my Crow­nin alus­sa, kun höy­ry­ju­nan pil­li ul­voo.
Tuo­hon ai­kaan Wa­les­burg oli vielä yh­den he­vo­sen ja yh­den ka­dun kau­pun­ki, mut­ta Gray pa­ni sen ku­kois­ta­maan ”­sa­nan voi­mal­la”, mikä on an­ta­nut elo­ku­val­le sen Suo­mes­sa tun­ne­tun ni­men. En­si­koh­tauk­ses­sa pas­to­ri as­tuu suo­raan sa­luu­naan va­li­ten sen en­simmäi­sen saar­nan­sa pai­kak­si. Juot­to­lan vä­ki baa­ri­tis­killä nau­raa vain sii­hen saak­ka, kun­nes Gray vetää re­vol­ve­rin­sa esiin. Sen jäl­keen on taas Raa­ma­tun vuo­ro pu­hua.
Tour­neur joh­taa fil­minsä avaus­koh­tauk­sen ajas­sa zoo­maa­vis­ta ta­kau­mis­ta ja etuu­mis­ta tai­ta­vas­ti ker­to­muk­sen ny­kypäivään. Ai­ka pu­nou­tuu vin­jet­tinä eteenpäin ja kie­li­ku­vat ja konk­reet­ti­suus liittävät mer­ki­tys­ker­rok­sia kä­teväs­ti yh­teen. Kun ker­to­ja sa­noo, mi­ten mo­ni ”kä­si tart­tui kir­kon­ra­ken­nus­puu­hiin”, näem­me ku­vas­sa pas­to­rin ja tämän tu­le­van vai­mon Har­rie­tin kä­sien tart­tu­van toi­siin­sa hie­man toi­ses­sa mer­ki­tyk­sessä se­los­tuk­seen rim­ma­ten.
S­tars in My Crown juh­lii yh­teisöl­li­syyttä, jo­ka on teh­nyt kylä­pa­ha­ses­ta si­vis­tyk­sen pesän. Wa­les­bur­gis­sa kans­saih­mistä kun­nioi­te­taan eri­lai­sis­ta nä­ke­myk­sistä tai ihonvä­reistä huo­li­mat­ta. Brow­nin kir­jaa lu­ke­mat­ta voi ar­vel­la, että kir­jai­li­ja ha­luaa juh­lia juu­ri tuo­ta piir­rettä isoisässään, tai­toa yh­distää ih­mi­set toi­nen tois­ten­sa hy­vin­voin­nis­ta huo­leh­ti­vak­si yh­teisök­si.
Ja millä ta­val­la Jo­siah Do­ziah sen te­keekään! Puo­livä­lissä elo­ku­vaa kau­pun­kiin saa­puu vank­ku­rei­neen ja kah­den nuo­ren mus­tai­hoi­sen kump­pa­nin­sa kans­sa ”p­ro­fes­so­ri” Sam Hous­ton Jo­nes, mo­ni­toi­mi­mies. Vank­ku­rien kyl­jessä lu­kee ”Ar­tist – Con­ju­rer – Hyp­no­tist”. Pro­fes­so­ri Jo­ne­sil­la on kiertävä ”­me­di­ci­ne show”, jon­ka it­seoi­keu­tet­tu­na täh­tenä hän toi­mii. Jo­ne­sis­sa on ”­tai­tei­li­jaa, silmänkääntäjää, hyp­no­ti­soi­jaa” yh­dessä pa­ke­tis­sa. Hän myös osaa nau­raa it­sel­leen, ku­ten tul­les­saan Wa­les­bur­gin en­si-il­taan­sa la­val­le pu­keu­tu­nee­na rii­kin­kuk­ko­mai­ses­ti kuin pul­lu­kam­pi ver­sio Buf­fa­lo Bil­listä.
P­ro­fes­so­ria näyt­te­levä Char­les Kem­per te­kee yh­den mie­hen show’s­taan hui­man stand up –e­si­tyk­sen. Hämmäs­tyttäväs­ti Kem­per muis­tut­taa sekä ul­koi­ses­ti että hie­man myös ko­mii­kas­saan Ben­ny Hil­liä, myhäil­len ila­koi­vaa brit­ti­hu­mo­ris­tia. Pää­nu­me­roon­sa pro­fes­so­ri ot­taa avus­ta­jak­seen yleisön jou­kos­ta pas­to­rin kas­vat­ti­po­jan, Joh­nin. Silmänkääntö­tem­puin Jo­nes tai­koo esiin ih­meitä, jot­ka sat­tu­vat yleensä ole­maan jo­tain suu­hun­pan­ta­vaa. Pro­fes­so­ri te­kee fil­min kes­kel­le lois­ta­van soo­lon, jo­ka kui­ten­kin tar­kem­mal­la kat­so­mi­sel­la osoit­tau­tuu hy­vin eli­mel­li­sek­si osak­si Stars in My Crow­nin hiot­tua ko­ko­nai­suut­ta. Näyt­te­lijä Char­les Kem­per­kin kuo­li fil­min il­mes­ty­mi­sen ai­koi­hin, 49-vuo­tiaa­na, vain päivä Stars in My Crow­nin Yh­dys­val­tain en­si-il­lan jäl­keen.
A­lan Ha­le — jo­ka kuo­li neljä kuu­kaut­ta en­nen elo­ku­van en­si-il­taa! — esittää yh­dessä pää­roo­leis­ta far­ma­ri Jed Is­bel­liä. Jed on ta­ri­nas­sa yk­si pas­to­rin seu­ra­kun­nan mus­tis­ta lam­pais­ta. Gray ja Is­bell ovat ver­rat­to­mia ystä­viä, joi­den eri­pa­ri­suus vain ko­ros­taa sy­vempää hen­kistä yh­teyttä. Jo­siah ja Jed naut­ti­vat hyvän­tuu­li­ses­ta ki­nas­te­lus­ta, mut­ta kun he nos­ta­va yh­dessä kai­vos­ta vettä ja ja­ka­vat sen sa­mas­ta ki­pos­ta kes­kenään ja pik­ku-Joh­nin kans­sa, ky­se on yhtäk­kiä pyhästä toi­mi­tuk­ses­ta ar­jen kes­kellä. (Eikä yhtään hait­taa sekään, että Tour­neur sa­mal­la ylevän rin­nal­la osoit­taa käytännöl­li­sen ha­vain­nol­li­ses­ti, mi­ten ta­ri­nas myö­hem­pi ja kes­kei­nen yh­teisöl­li­syy­den uh­ka, la­van­tau­ti, pää­see niin no­peas­ti le­viämään kau­pun­ki­lais­ten kes­kuu­teen.)
Kau­pun­kiin tul­les­saan­kin pas­to­ril­la oli vielä ja­las­sa rat­suväen hou­sun­sa. Poh­joi­sen ja Etelän vä­li­sen so­dan konf­lik­tin rat­kea­mis­ta ja so­vin­to­pyr­ki­mystä ku­vaa­vat myös pro­fes­so­ri Jo­ne­sin me­di­ci­ne show’n mu­ka­na kul­ke­vat nuo­ret mus­tat, jot­ka en­si ker­taa näem­me pas­to­rin pi­hal­la pu­keu­tu­nei­na so­ti­las­pu­kui­hin. Il­lan tai­kae­si­tyk­sessä taas mus­tat nuo­ru­kai­set ovat ot­ta­neet yl­leen hy­vin eri­kois­laa­tuis­ta rek­vi­siit­taa. Toi­nen lyö taus­tal­la rum­pua ja toi­nen soit­taa trum­pet­tia täy­dessä in­tiaa­nin asus­sa ko­mei­ne sul­kapää­hi­nei­neen. Yh­dis­telmä on us­ko­mat­to­man vä­kevä, eikä vas­taa­vaan me­di­ci­ne show –e­si­tyk­seen ole yl­let­ty myö­hem­missäkään uu­swes­ter­neissä — Art­hur Pen­nin Pie­ni suu­ri mies (1971) mu­kaan lu­kien.
Pas­to­ri Grayn ja pro­fes­so­ri Jo­ne­sin yhtäläi­syys nä­kyy jo näi­den yhtäläi­sessä työ- ja esiin­ty­mi­sa­sus­sa. Mo­lem­mat käyttävät hat­tua ja pitkä­lie­peistä mus­taa tak­kia. Eikä kum­pi­kaan ota it­seään va­ka­vas­ti. He osaa­vat esittää asian­sa ja myyvät kum­pi­kin edus­ta­man­sa ”­tuot­teen” ih­mi­sil­le niin tai­ta­vas­ti, että ky­seessä on tar­jous, jos­ta ei edes huo­ma­ta kieltäy­tyä.
Yh­tei­nen ta­pa kat­sel­la maail­maa nä­kyy jo en­si­koh­taa­mi­sel­la ta­pah­tu­vas­sa kau­pan­teos­sa ja tin­ki­mi­sessä. Pro­fes­so­ri tar­joaa Grayl­le mah­dol­li­suut­ta saa­da kym­me­nys il­lan tu­lois­ta kir­kol­le, mikä­li pas­to­ri per­hei­neen su­vait­see tul­la kat­so­maan hä­nen esi­tystään. Pro­fes­so­ri tun­nis­taa mie­li­pi­de­joh­ta­jan: jos pas­to­ri tu­lee pai­kal­le, niin muut­kin kau­pun­ki­lai­set tu­le­vat. Pas­to­ri on yhtä ove­la. Hän kieltäy­tyy tar­jouk­ses­ta, mut­ta vain näennäi­ses­ti. ”En voi suos­tua tar­jouk­seen­ne, mut­ta jos en­si sun­nun­tai­na sa­tut­te tu­le­maan kirk­koo­ni ja päätät­te tehdä lah­joi­tuk­sen ko­leh­tiim­me, niin sehän on täy­sin teidän asian­ne. Ja jos minä taas päätän il­lal­la tul­la kat­so­maan teidän esi­tystän­ne, se on mi­nun asia­ni.” Mo­lem­mat ko­mel­jant­ta­rit saa­vat mitä ha­lua­vat su­las­sa yh­tei­symmär­ryk­sessä.
Oh­jaa­ja­na Tour­neur oli ”vä­ri­so­kea” Hän käyt­ti tum­ma­pin­tai­sia näyt­te­lijöitä ar­vok­kais­sa roo­leis­sa jo var­hai­sis­sa fil­meissään. Stars in My Crow­nin pää­konf­lik­ti on­kin ta­ri­nal­le kes­kei­sen la­van­tau­din ta­voin pa­nii­ki­no­mai­ses­ti le­viävä ra­sis­mi. To­sin pas­to­ri Grayn ja pik­ku-Joh­nin mus­tan ystävän, Unc­le Fa­mou­sin vai­non var­si­nai­se­na (tai näennäi­senä) syynä on se­ka­ta­va­ra­kaup­pias Lon Bac­ket­tin — jol­la on ”­sor­mi jo­ka pii­ra­kas­sa” – ah­neus. Bac­ket tah­too val­la­ta van­huk­sen maaplän­tin oman kai­vos­val­tauk­sen­sa tieltä. Tätä taus­taa vas­ten myös tai­kap­ro­fes­so­ri Jo­ne­sin nuo­ret, ink­ka­reik­si pu­keu­tu­vat apu­lai­set ovat ker­to­mas­sa val­kois­ten epäoi­keu­den­mu­kai­suu­den ja ah­neu­den ai­heut­ta­mas­ta et­ni­sestä sor­ros­ta niin mus­tia kuin Ame­ri­kan al­ku­peräisväestöä, in­tiaa­ne­ja, koh­taan.
P­ro­fes­so­ri Jo­ne­sin hil­littömäl­le me­di­ci­ne show’l­le nähdään va­ka­va­na, elo­ku­van sa­no­maa ko­ros­ta­va­na kai­ku­na lop­pu­koh­taus, jos­sa silmänkääntäjän hen­gel­li­nen vas­ti­ne, pas­to­ri Gray esittää oman, ei yhtään vä­hemmän ar­tis­ti­sen ja hyp­no­ti­soi­van esi­tyk­sensä tar­koi­tuk­se­naan pe­las­taa Unc­le Fa­mous ros­ka­jou­kon mie­li­val­lal­ta. Kei­non­sa pas­to­ri va­lit­see niin vii­saas­ti, että hän van­huk­sen pe­las­taes­saan tu­lee pe­las­ta­neek­si myös tämän vi­hol­li­sen omal­ta it­seltään, ri­kok­sen teiltä ta­kai­sin yh­teisön täy­si­val­tai­sik­si ja kun­nial­li­sik­si jä­se­nik­si.
Niin kuin pro­fes­so­ri tai­koi lin­nun tyhjästä, myös pas­to­ri rat­kai­see Unc­le Fa­mou­sin koh­ta­lon nyhjäi­semällä tyhjästä – silmänkääntö­tem­pul­la hup­pupäis­ten, soih­tu­ja ja hirt­toköyttä hei­lut­te­le­vien mies­ten edessä. Elo­ku­vas­sa nähdään kol­me eri­lais­ta tie­do­tus­ta pa­pe­ri­lap­pu­sil­la. En­simmäi­nen on pas­to­rin kir­kon oves­sa, kun tämä jou­tuu ai­noan ker­ran sul­ke­maan pal­ve­lus­pai­kan la­van­tau­tie­pi­de­mian vuok­si. Toi­sen hup­pupäi­set ros­vot – Ku Klux Kla­nin elo­ku­val­li­nen vas­ti­ne ”­night ri­ders” — kiin­nittävät Unc­le Fa­mou­sin rin­taan vii­mei­senä uh­kauk­se­na. Kol­mas pa­pe­ri on tyhjä, mut­ta pas­to­rin kä­dessä siitä muo­dos­tuu kuu­li­ja­kun­nan sil­missä mitä pai­na­vin to­dis­tus­kap­pa­le.
John nä­kee Fa­mou­sin mö­kin kyn­nyk­seltä, että pa­pe­ri on tyhjä, mut­ta Gray on lu­ke­vi­naan siitä Fa­mou­sin vii­mei­sen tah­don ja tes­ta­men­tin. Kos­ka ros­vo­jouk­ko on läh­te­nyt liik­keel­le saa­dak­seen van­huk­sen myymään maan­sa, he ovat luon­nol­li­ses­ti kiin­nos­tu­nei­ta tietämään, ke­nel­le Fa­mous on omai­suu­ten­sa tes­ta­men­tan­nut. Olem­me elo­ku­van alus­sa kuul­leet, että Unc­le Fa­mous on opet­ta­nut kau­pun­gin jo­kai­sen pik­ku­po­jan on­ki­maan ja metsästämään, jo­ten an­te­lias tes­ta­ment­ti huo­mioi täsmäl­li­ses­ti jo­kai­sen nyt en­tistä opet­ta­jaan­sa roi­kot­ta­van ai­kui­sek­si venähtä­neen hup­pupään.
Pas­to­rin rat­kai­su on jo ker­ron­nal­li­ses­ti ne­ro­kas – var­sin­kin suh­tees­sa pro­fes­so­rin esi­tyk­seen – mut­ta Tour­neu­rin kä­sit­te­lyssä jak­so on päätä­hui­maa­va. Yh­teisöl­li­syy­den ylis­tyk­senä Stars in My Crown on su­kua toi­sel­le yhtä täy­del­li­sel­le ame­rik­ka­lai­sel­le pik­ku­kau­pun­ki­ku­vauk­sel­le, jou­lue­lo­ku­val­le Ih­meel­li­nen on elämä (F­rank Cap­ra, 1946). Mo­lem­mat ovat sydä­mel­li­siä, toi­veik­kai­ta ja au­rin­koi­sia. Ja mo­lem­mat syök­syvät yhtä syväl­le ih­mis­sie­lun synk­kyy­teen mus­tan elo­ku­van tin­kimättö­mimmällä heh­kul­la.
Vih­reä­tuk­kai­ses­sa po­jas­sa (1948) val­loit­ta­nut lap­sinäyt­te­lijä Dean Stoc­kwell on­nis­tuu taas eri­no­mai­ses­ti pik­ku-Joh­ni­na. Stoc­kwel­lil­ta ei vaa­di­ta roo­lis­sa ai­van sa­maa ää­ripäi­hin ve­ny­mistä ja soo­lo­suo­ri­tuk­sia ku­ten (myös liian vähäl­le huo­miol­le jää­neessä) Jo­seph Lo­seyn klas­si­kos­sa. Ihail­la sen si­jaan täy­tyy Tour­neu­rin tai­toa saa­da useam­pi­kin lap­si us­ko­mat­to­man hie­non en­semb­lensä täy­si­val­tai­sek­si jä­se­nek­si. Joh­nin yh­teis­pe­li niin McC­rean, Har­riet-tä­tiä näyt­te­levän El­len Drewn kuin Jua­no Her­nan­de­zin Unc­le Fa­mous –­hah­mon kans­sa on hie­no­va­rais­ta ja py­syy eros­sa hel­pos­ta sen­ti­men­taa­li­suu­des­ta.
Kos­ka John on ai­kuis­ker­to­ja, hän voi ol­la pai­kal­la to­dis­ta­ja­na useim­mis­sa koh­tauk­sis­sa. Avain­jak­sois­sa pro­fes­so­ri Jo­ne­sin me­di­ci­ne show’s­sa ja lo­pun tes­ta­men­tin­lu­vus­sa Fa­mou­sin ti­lal­la Joh­nin hah­mo pal­ve­lee koh­taus­ten toi­sis­taan ot­ta­maa kai­ku­vai­ku­tel­maa. Unc­le Fa­mou­sin ti­lal­le kas­vat­ti-isäänsä yössä seu­ran­nut­ta Joh­nia jär­kyttää pi­hal­la syn­tyvä lynk­kaus­mie­lia­la. Roh­keas­ti poi­ka kui­ten­kin as­tuu esiin, vaik­ka jää­kin nyyh­kyttämään van­huk­sen mö­kin kyn­nyk­sel­le. Pas­to­ri rau­hoit­taa poi­kaa ta­put­ta­mal­la Joh­nin päätä. Aiem­mas­sa koh­tauk­ses­sa poi­ka lyy­his­tyi pro­fes­so­rin esi­tys­ko­rok­keen por­tai­den al­le la­van­tau­din en­sioi­reis­sa. Pas­to­ri nos­ti hä­net sieltä kä­si­var­sil­leen.
Vaik­ka Stars in My Crown aset­tuu­kin eh­doit­ta pas­to­rin kan­nal­le, se rin­nas­taa us­kon mie­len­kiin­toi­ses­ti Har­ri­sin edus­ta­maan tie­tee­seen ja Jo­ne­sin kons­tai­luun. Jon­kin­lai­sek­si mys­ti­kok­si ole­tet­tu Tour­neur ta­voit­taa oh­jauk­ses­saan syn­tee­sin ke­hittämällä ar­tis­ti­suu­den ja osaa­van tek­nii­kan kaut­ta kat­so­jal­le vai­ku­tel­man ih­meestä ja us­kon voi­mas­ta. Pu­hu­taan­han elo­ku­vaan up­pou­tu­mi­ses­ta ame­rik­ka­lai­sit­tain ”epäus­kon pidät­te­lynä” – sus­pen­sion of dis­be­lief.
E­lo­ku­van mu­siik­ki­na kuul­laan pääa­sias­sa elo­ku­van ni­men mu­kai­ses­ti van­han vir­ren Stars in My Crown muun­nel­mia – useim­mi­ten seu­ra­kun­nan yh­dessä lau­la­mi­na, mut­ta myös or­kes­te­roi­tui­na mil­loin hau­ta­jais­saat­to­mai­sik­si, mil­loin voi­ton­rie­mui­sik­si ver­sioik­si. Raa­ma­tul­li­suut­ta, siis Sa­nan mu­kai­suut­ta, elo­ku­vas­sa on ta­vas­sa, millä pas­to­ri ta­ri­nas­sa kut­suu kir­kos­sa käymätöntä Jed Is­bel­liä ju­ma­lan­pal­ve­luk­seen kol­meen eri ker­taan.
Far­ma­ri Is­bell on pro­fes­so­ri Jo­ne­sin ta­voin pas­to­ri Grayn vas­ti­ne toi­sel­ta elämä­na­lueel­ta. Jed Is­bel­lin ja pas­to­rin tiuk­ka yh­teys se­lit­tyy jo sisäl­lis­so­dan ko­ke­muk­sil­la, mut­ta myös sillä ko­ko­nais­val­tai­sel­la kun­nol­li­suu­del­la ja reh­tiy­dellä, jol­la kum­pi­kin omal­la ta­val­laan ot­taa vas­tuu­ta yh­teisöstään, Jo­siah seu­ra­kun­nas­taan ja Jed naa­pu­reis­taan. Pas­to­rin ohel­la far­ma­ri on vah­vin syr­ji­tyn Unc­le Fa­mou­sin puol­ta­ja ah­net­ta kaup­pias­ta ja hä­nen Ku Klux Kla­nia muis­tut­ta­vaa ”K­night­ri­ders”-ros­vo­jouk­kio­taan vas­taan. Aluk­si ateis­til­ta vai­kut­ta­va, us­kon­nos­ta pe­rus­ta­ma­ton ja kir­kos­sa käymätön Jed Is­bell osoit­tau­tuu käytännön kris­ti­tyk­si: hän an­taa au­liis­ti omas­taan, kun Fa­mou­sin ti­la on pol­tet­tu ja hä­vi­tet­ty. Jed myös koh­te­lee per­hettään sil­miin­pistäväs­ti sa­mal­la ar­vos­ta­val­la, kiu­soit­te­le­val­la rak­kau­del­la kuin pas­to­ri omaan­sa: mo­lem­mat pau­kaut­ta­vat ti­lai­suu­den tul­len poi­kiaan reip­paas­ti pyl­lyl­le.
Tour­neur vä­littää vä­ri­so­keu­ten­sa myös yleisöl­le esi­tel­lessään en­simmäistä ker­taa far­ma­ri Is­bel­lin. Pas­to­rin tul­les­sa kylään, Is­bell te­kee sepäntöitä ku­van etua­lal­la tal­lis­sa. Isäntä on niin ra­ken­nuk­sen ja paah­depäivän var­jos­sa, että kat­so­ja het­ken luu­lee ky­seessä ole­van mus­tan näyt­te­lijän ja hen­kilö­hah­mon, far­ma­rin puo­les­ta ruu­miil­lis­ta työtä te­kevän pal­kol­li­sen. Hie­no­va­rai­nen vii­te – ih­mis­ten ta­sa-ar­vo ja vel­jeys — se­lit­tyy myö­hem­min, kun far­ma­ri Jed aset­tuu pas­to­rin ta­voin Unc­le Fa­mou­sin puo­lel­le omai­suus­rii­dois­sa.
Vai­vih­kaa, mitään ko­ros­te­le­mat­ta, Tour­neur on­nis­tuu poh­jus­ta­maan ro­tu­sor­toa viit­teel­li­ses­ti mut­ta vä­keväs­ti kä­sit­te­levän elo­ku­van­sa tär­keimmät po­liit­ti­set tee­mat. Ra­sis­min­vas­tai­suus – elo­ku­van­te­koai­kaan roh­kea ai­he suu­ren yleisön elo­ku­val­le — ei missään vai­hees­sa pei­ty näennäi­sen jän­ni­tys­juo­nen, nuor­ten rak­kaus­ta­ri­nan sen enempää kuin ihan­teel­li­sen per­he- ja ke­hi­tys­ker­to­muk­sen po­si­tii­vi­sen ame­ri­ca­nan al­le. Tour­neu­rin eri­kois­laa­tui­nen elo­ku­va on wes­tern-gen­ren poik­kea­ma mo­nes­sa­kin mie­lessä.
Us­kon­nol­li­set tee­mat voi­si­vat run­sau­des­saan tun­tua jo tu­put­ta­mi­sel­ta, mut­ta tämän Stars in My Crown välttää sub­tii­lil­la kä­sit­te­ly­ta­val­laan. Vain ker­ran vuo­ro­pu­he­lu särähtää. Pas­to­ri to­teaa Is­bel­lil­le, että tällä on selväs­ti Luo­ja puo­lel­laan. Jed to­teaa naa­ma po­ke­ri­na, et­tei ole näh­nyt ti­lal­la ”y­limääräi­siä kä­si­pa­re­ja”. Hän vielä ky­syy pas­to­ril­ta, mitä hän us­kol­la te­kee, kun muu­ten­kin pärjää. ”Pärjäähän sitä il­man sil­miä­kin, vaik­kei näe”, Gray vas­taa mel­ko vä­kinäi­ses­ti. Far­ma­rin ja hä­nen poi­kan­sa ih­met­te­levät il­meet tun­tu­vat myötäi­levän myös kat­so­jan mie­li­pi­dettä kor­nis­ta ver­tauk­ses­ta.
Tour­neu­rin tyy­li­ta­ju kui­ten­kin ylittää pie­net ka­ri­kot. Ta­pa yh­distää tähän eri­kois­laa­tui­siin pa­si­fis­mi-wes­ter­niin jän­ni­tys­mo­ment­te­ja ja film noi­ria Ku Klux Kla­nin ro­tu­kiih­koi­lua muis­tut­ta­vis­sa yö­koh­tauk­sis­sa on mes­ta­ril­li­nen. Hu­puil­la hen­kilöl­li­syy­tensä peittä­neet rois­tot tuo­vat mie­leen Tour­neu­rin Leo­par­di­mie­hen mys­ti­sen kul­kueen hup­pupäät. Tuon elo­ku­van pi­meä uh­ka voit­taa­kin Stars in My Crow­nis­sa het­kittäin alaa, kun Unc­le Fa­mou­sin ko­ti ja hen­ki ovat vaa­ras­sa.
Tour­neu­rin ja ku­vaa­ja Sc­hoen­bau­min yh­teis­pe­li kan­taa ko­meaa he­delmää yöl­li­sessä hyökkäyk­sessä, kun Fa­mou­sin ava­tes­sa mök­kinsä oven ka­me­ra kul­kee sen raa­meis­ta ulos ja tar­ken­tuu pa­la­vaan puu­hun, jo­ka pal­jas­tuu ris­tik­si. Ris­ti­ku­va vaih­taa ajan seu­raa­vaan aa­muun pas­to­rin pi­hal­le. Kes­kus­te­lun taus­tal­la nou­see kui­ten­kin sa­vu – Joh­nin ja Har­rie­tin polt­taes­sa pi­han leh­tiä – kuin jäl­ki­ku­va­na yöl­li­sestä pai­na­jai­ses­ta.
Aiem­min silmää miel­lyttä­viä ase­tel­mia on syn­ty­nyt vaik­ka­pa pik­ku-Joh­nin ja Unc­le Fa­mou­sin ol­kapääl­le no­jaa­vis­ta on­gis­ta. Mi­se-en-s­ce­ne mer­kit­see Tour­neu­ril­la jo­tain yk­sin­ker­tai­sen luon­te­vaa ja kau­nis­ta si­joit­tu­mis­ta otok­siin. Pas­to­ri siir­tyy huo­nees­ta toi­seen as­tu­mal­la ku­mar­tu­neen Joh­nin yli. Myö­hem­min poi­ka it­se suk­ku­loi puun juu­rel­le on­ki­maan is­tu­neen Fa­mou­sin pol­vien vä­listä ja yli. Näin­kin pie­nillä siir­ty­mi­sen ta­voil­la on mer­ki­tystä sil­le, mi­ten rik­kaa­na ais­tim­me pääl­li­sin pie­ni­muo­toi­sel­ta näyttävän elo­ku­van.
E­ri­koi­sil­la esi­neillä on oma viehä­tyk­sensä Tour­neu­ril­la. Voim­me olet­taa wa­les­bur­gi­lais­ten edis­tyk­sel­li­sem­pien kan­sa­lais­ten tuo­na ai­ka­na hank­ki­neen ko­tiin­sa tren­dikkäimmät apuvä­li­neet. Stars in My Crown esit­te­lee Grayn ko­to­na ele­gan­tin pöytä­tuu­let­ti­men – jo­ka sa­mal­la ajaa myös kärpä­set pois ka­kun päältä – sekä ome­na­kuo­ri­ma­lait­teen. Mut­ta kuin­ka mo­nes­sa muus­sa wes­ter­nissä kat­so­jan huo­mio­ta on kiin­ni­tet­ty täl­lai­siin? Vas­taa­vas­ti kiin­nos­tum­me Joh­nin sai­ras­vuo­teen vie­reen tuo­dus­ta it­sestään liik­ku­vas­ta puu­le­lus­ta, jos­sa nuk­ke sa­haa tuk­kia. (Tour­neur huo­leh­tii myös siitä, et­tei kat­seen­van­git­si­ja ole huo­neen ai­noa le­lu: po­jan seinällä roik­kuu ta­sa­pai­not­ta­vas­ti myös pe­rin­tei­nen jou­si­pys­sy.)
La­van­tau­ti on koet­te­le­mus, jo­ka erot­taa het­kek­si Wa­les­bur­gin asuk­kaat toi­sis­taan ja pas­to­rin lau­mas­taan. Vas­tak­kai­na­set­te­lu kär­jis­tyy pas­to­ri Grayn ja nuo­ren toh­to­ri Har­ri­sin kiis­te­lyssä us­kon­nos­ta ja tie­teestä. Dan Har­ris (roo­lis­sa vuon­na 2010 kuol­lut Ja­mes Mitc­hell) on val­mis­tu­nut isänsä ta­voin lääkä­rik­si ja saa­pu­nut kau­pun­kiin hoi­taak­seen van­hem­paa Har­ri­sia. Kun la­van­tau­ti puh­keaa, Har­ris ju­nior jou­tuu as­tu­maan isän suu­riin saap­pai­siin. On­gel­ma­na ei ole tie­to eikä osaa­mi­nen, vaan ih­mis­tun­te­muk­sen puu­te. Kun pas­to­ri hoi­taa sa­nan voi­mal­la ih­mi­siä, Har­ris pa­ran­taa vain sai­rauk­sia. Wa­les­bur­gi­lai­set eivät he­vin läm­pe­ne muual­ta tuo­te­tuil­le me­to­deil­le.
Toh­to­ri Har­ris, jol­la isänsä mu­kaan on ”­pal­jon op­pia, vähän ymmär­rystä”, ei näe pas­to­rin eri­kois­laa­tua ja rat­kai­se­vaa eroa tämän su­ku­lais­hah­moon pro­fes­so­ri Jo­ne­siin näh­den. Har­ris pitää Grayn sa­no­maa ja ju­ma­lan­pal­ve­lus­ta sa­man­lai­se­na tai­kaus­ko­na ja silmänkääntä­mi­senä kuin ko­mel­jant­ta­rin show. Kun Jo­ne­sin ih­meet ovat tai­do­kas­ta viih­dettä ja hie­noa hu­pia, Grayssä sa­na tu­lee kuin tu­lee­kin li­hak­si. Ai­na­kin wa­les­bur­gi­lai­sil­le pas­to­ri on Sa­nan­sa mit­tai­nen mies. Jo­siah Do­ziah omis­tau­tuu asial­leen ja seu­ra­kun­nal­leen ta­val­la, jon­ka Har­ris ul­ko­puo­li­se­na, ko­ko ajan poislähtöä te­kevänä, op­pii vas­ta vä­hi­tel­len.
Har­ris on är­syyn­ty­nyt, kun sai­ras­tu­neet kut­su­vat pai­kal­le lääkä­rin lisäk­si ai­na myös pa­pin. Lo­pul­ta, la­van­tau­tie­pi­de­mian niittäessä kuo­le­maa, Har­ris kieltää Graytä tu­le­mas­ta su­ru­ta­loi­hin. Hän jo­pa syyttää pas­to­ria siitä, että tämän on täy­ty­nyt le­vittää sai­raus kou­lu­lai­siin ja mui­hin, kos­ka John oli en­simmäi­nen, jo­hon tau­ti tart­tui. Tätä lo­giik­kaa pas­to­rin­kin on vai­kea ku­mo­ta ja en­simmäistä ker­taa is­kee­kin epäi­lys. Jos­pa hä­nen pyr­ki­myk­sensä yh­teisöl­li­syy­teen on­kin saa­nut ai­kaan tämän pa­han? Gray sul­kee kir­kon, jot­tei tau­ti enää le­viäi­si, ja vetäy­tyy ko­tiin­sa.
Kun Har­ri­sin ra­kas­tet­tu, kou­lun opet­ta­ja­tar Faith Sa­muels (A­man­da Bla­ke) sai­ras­tuu va­ka­vas­ti, eivätkä lääk­keet au­ta, toh­to­ri tai­puu vih­doin kut­su­maan pas­to­rin pai­kal­le. Har­ri­sin as­tues­sa sai­ras­vuo­teen vie­restä käytävään, ta­lon kel­lo lyö sa­mal­la ta­val­la kuin toh­to­rin ja opet­ta­jat­ta­ren so­pies­sa en­sit­ref­feistä. Soin­nit voi ku­vi­tel­la jo­ko en­teek­si suh­teel­le mah­dol­li­ses­ti koit­ta­vas­ta lo­pus­ta, tai mer­kik­si siitä, että jo­tain ai­van muu­ta rat­kai­se­vaa on ta­pah­tu­mas­sa.
Aiem­min olem­me näh­neet, mi­ten nuo­ren toh­to­rin opit eivät liian teo­reet­ti­ses­sa jär­ke­vyy­dessään tah­do tep­siä. Hän olet­ti, että on­gen­kou­kun sai­si kou­lu­po­jan sää­restä kä­teväs­ti ir­ti il­man it­kua ja ki­pua, kun vain näyttäi­si en­sin ha­vain­nol­li­ses­ti, mitä ai­koo tehdä. (Näinhän toi­mi­taan ny­kyi­sin­kin.) Opet­ta­jat­ta­ren hat­tu­neu­lan ja ome­nan avul­la hän näyttää po­jal­le, mi­ten help­poa kou­kun ir­rot­ta­mi­nen on hoh­ti­mil­la kat­kai­se­mal­la. Mut­ta po­jan it­ku ja huu­to vain kas­va­vat hoh­ti­mien nä­ke­mi­sestä. Rat­kai­sun tuo muu­hun kuin jär­keen ja näköais­tiin ve­toa­mi­nen. Po­ti­laan aja­tuk­set saa­daan pois ope­raa­tios­ta lau­la­mal­la ja ar­vuut­te­le­mal­la – ja leik­kaus on­nis­tuu! Ei voi ol­la miet­timättä, eikö Tour­neur tässä rin­nas­ta toh­to­rin kek­simää me­to­dia pas­to­rin sinänsä epä­ra­tio­naa­li­sil­ta vai­kut­ta­viin sie­lun­hoi­dol­li­siin ja sitä kaut­ta ruu­mis­ta­kin eheyttä­viin ri­tuaa­lei­hin.
Jac­ques Tour­neur jär­jestää Faith (Us­ko!) Sa­muel­sin ma­kuu­huo­nees­sa ih­meen, jo­ka hol­lywoo­di­lai­se­na hen­gel­li­syy­den il­men­tymänä vetää ver­to­ja niil­le, joi­ta nähdään eu­roop­pa­lais­ten mes­ta­rien Dreye­rin, Bres­so­nin tai Tar­kovs­kin elo­ku­vis­sa. Vuo­teen ää­reen pol­vis­tu­nut pas­to­ri tai­puuu ru­kouk­seen. Vä­lillä ko­ko­ku­va huo­nees­ta vaih­tuu lä­hi­ku­vaan McC­reas­ta silmät sul­jet­tui­na. Seu­raa­va nä­kymä on huo­neen eri kul­mas­ta, nyt pas­to­rin si­vul­ta. Char­les Sc­hoen­bau­min ku­vauk­sen vi­suaa­li­suus saa­vut­taa kol­miu­lot­tei­sen te­hon. Ku­van va­sem­mas­sa kul­mas­sa ver­ho värähtää, kun toi­sel­ta puo­lel­ta huo­net­ta ole­vas­ta ik­ku­nas­ta käy ve­to. Tuu­lah­dus hei­laut­taa pait­si vas­tak­kais­ten ik­ku­noi­den ver­ho­ja, myös ku­van kes­kellä, vuo­teen pää­dyssä ole­vaa lii­naa. Kau­nii­seen sy­vyys­vai­ku­tel­maan liit­tyy myös tuu­len henkäyk­sestä syn­tyvä as­so­siaa­tio hen­keen. Pas­to­rin vielä ru­koil­les­sa näem­me Fait­hin pään lii­kah­ta­van ja kään­tyvän, kä­den tart­tu­van Grayn kä­teen. Va­lo nai­sen tyy­nyllä säestää herkän­voi­mak­kaan hy­myn va­loi­suut­ta. Mu­siik­ki voi­mis­tuu ää­rim­mil­leen, kun pas­to­ri Gray päästää toh­to­ri Har­ri­sin to­dis­ta­maan ih­mettä ta­pah­tu­neek­si.

Kuva, ääni & ekstrat

1.33:1-kuvasuhteinen laadukas restaurointi on mustavalkokuvauksen juhlaa, jossa päästään nauttimaan Tourneurin kuulusta ”mise en scènen”, näyttämölle panon taiteesta eli otoksessa näkyvillä olevien elementtien liikkeistä ja keskinäisistä suhteista. Lisämateriaalina Warnerin tilausten mukaan valmistetussa On demand –julkaisussa on vain traileri, jossa kuvaan ratsastava pääosanesittäjä Joel McCrea esittelee filmin kahden minuutin näyttein. Amerikkalaislevy on aluekooditon ja pelittää hyvin myös eurooppalaisissa soittimissa. Dvd-levyä voi tilata Suomeen ainakin Oldies.comista ja Amazonilta. (HB)
22/02/2012

Etsitkö tärppejä?

Jos pidät tästä elokuvasta saatat myös olla kiinnostunut näistä. Lisää samojen tekijöiden elokuvia löydät klikkaamalla tekijän nimeä edellä.
© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu.
Toteutus:MetaVisual CMSSuunnittelu:MetaVisual OyMobiiliversioNormaaliversioKirjaudu sisään© 2000 - 2024 Heinäpään Viestintä Oy, MetaVisual Oy