Rie­mas­tut­ta­va ry­minä­fars­si tar­joaa ai­ka eri­koi­set lähtö­koh­dat. Se on fi­lo­so­fial­taan li­be­raa­li, vaik­ka pääo­sas­sa on van­han Sher­man-tan­kin kun­nos­ta­nut ar­mei­jan ve­te­raa­ni. Hän saa­puu vii­mei­seen ase­ma­paik­kaan­sa en­nen elä­ke­vuo­sia per­heensä kans­sa kun­nos­tet­ta­vas­sa ka­las­tus­ve­neessä. Ikävä kyllä va­rus­kun­ta si­jait­see Geor­gias­sa paik­ka­kun­nal­la, jo­ta she­rif­fi hal­lit­see yk­sin- ja mie­li­val­tai­ses­ti. Kun kah­naus on syn­ty­nyt, vää­pe­li jou­tuu sel­vittämään asian tank­kin­sa avul­la.

On ai­ka ou­toa, että ar­mei­ja näyttää de­mok­raat­tien tyys­si­ja­la. Näkö­kul­maa vaih­ta­mal­la tämä lie­nee mah­dol­lis­ta, vaik­ka Ja­mes Gar­ne­rin an­siok­kaas­ti luo­ma up­see­ri tai­tai­si ol­la poik­keu­syk­silö missä ta­han­sa ar­mei­jas­sa. Kum­mal­lis­ta on myös se, että elo­ku­va on ai­ka va­ka­va sii­hen saak­ka, kun­nes tank­ki aje­taan tal­lis­ta.

Näyt­te­lijä­suo­ri­tuk­set aut­ta­vat. Gar­ner saa mai­nion vas­ta­voi­man G.D. Sp­rad­li­nis­ta ja Ja­mes Cro­mwel­lis­ta.