Ku­ro­sawan lä­pi­mur­to­teos on ta­val­laan en­nus­ta­va al­le­go­ria oh­jaa­jan myö­hem­min ko­ke­mas­ta koh­te­lus­ta Ja­pa­nis­sa: krii­ti­kot muut­tui­vat suo­sios­sa pais­tat­te­li­joik­si, mut­ta jo­kai­sen pro­jek­tin tiel­le ase­tet­tiin es­teitä. Se käyt­ti en­simmäistä ker­taa mo­der­nin ro­maa­ni­tai­teen kei­noa pa­loi­tel­la ta­pah­tu­mat ei-li­neaa­ri­sik­si muis­tu­mik­si, joi­ta ker­ro­taan po­lii­sin kuu­lus­tel­les­sa osa­not­ta­jia sa­mu­rain mur­has­ta ja tämän vai­mon rais­kauk­ses­ta. Mitä lo­pul­ta ta­pah­tui, ei ole­kaan tär­keää, jäl­jel­le jää ih­mis­ten tai­pu­mus kau­nis­tel­la to­tuut­ta ja pei­la­ta sitä omien ko­ke­mus­ten ja per­soo­nan kaut­ta.