Herbert George Wells on Jules Vernen ohella tieteiskirjallisuuden kiistämätön isä, jonka luomista aiheista riittää ammennettavaa populaarikulttuurissa.
Herbert George Wells on Jules Vernen ohella tieteiskirjallisuuden kiistämätön isä, jonka luomista aiheista riittää ammennettavaa populaarikulttuurissa. Tohtori Moreaun saari (1898) on elokuvattu usein vaihtelevin ja epätasaisin tuloksin. Yhteistä on kaikille tuotannolliset ongelmat, mikä on luonut tarinalle omanlaisensa, jopa kirotun, auran.
Ensimmäinen versio on arvostetuin, mutta sen näkeminen oli jo VHS-aikana työn takana. Nyttemmin se lienee helpoiten hankittavissa brittiläisen Eureka! The Masters of Cinema –sarjan kaksoislevynä, joka sisältää BD:n ja DVD:n.
Island of Lost Souls muuttaa alkuperäisromaanin perustaa darwinilaisesta ja biologisfilosofisesta ytimestä goottilais- ja viktoriaanisvaikutteisen kauhuelokuvan suuntaan. Frankensteinin hirviö toki luultavasti oli Wellsinkin vaikuttemena.
Elokuva syöksyy syvälle tabujen syövereihin. Tohtori Frankenstein ja tohtori Moreau syyllistyvät verenruskeaan perisyntiin leikkimällä Jumalaa. Aikalaiskatsojaa kuitenkin kauhistuttivat pienemmät, arkiset tabut, joihin sensuurikoodeja edeltänyt elokuva vetoaa.
Kieltolaki ei ollut vielä päättynyt ja alkoholia sekä päihtymystä ihannoidaan kuin Suomessa konsanaan. Vaaleaihoisen sankarin ja polynesialaisen tytön suudelma (=seksi, jota ei näytetä) ei suinkaan ollut hyväksyttyä länsimaissa. Se oli jopa rienaavampaa kuin se tosiasia, että tyttö oli itse asiassa tieteellisellä puoskaroinnilla ihmismäiseksi muutettu pantteri!
Elokuva kiellettiin monissa maissa, ja se olisi ollut mahdollista yhdenkin aihepiirinsä takia. Video Watchdogin sivuilta tuttu Kim Newman luettelee näitä aiheita ansiokkaasti: elävien eläinten leikkely, abortti, sadismi, kidutus kirurgisin toimin, kannibalismilla vihjailu, raiskauksen uhka, jumalanpilkka, ympäristörikos ja yhteiskuntarauhan kyseenalaistaminen.
Tabuaiheet kauhistuttavat eri tavoin nykykatsojaa kuin toista maailmansotaa edeltäneen viattomuuden hämäännyttämää ja pörssiromahduksen turhauttamaa amerikkalaista tai eurooppalaista ihmistä. Valkoiseen liivipukuun, pistooliin ja ruoskaan luottavan Charles Laughtonin hykerryttävä suoritus peilaa ilmiselvää siirtomaaherran mielivaltaa vähempiarvioisiinsa. Tohtori Mengelen aika tuli vasta vuosia ensi-illan jälkeen, mutta modernia ihmistä mietityttää aiheellisesti tiedepiirien into peukaloida luontoa. Geeniteknologia pystyisi nykypäivänä aikamoisiin kauhukuviiin, vaikka eläimen opettaminen puhumaan voi jäädä vielä tekemättä.
Komea teräskoteloinen laitos siältää restauroidun, leikkaamattoman teatteriversion. Kuva ja ääni ovat edelleen epätasaisia laadultaan, mutta katsottava ja kuunneltava se on. Jopa hyvinkin katsottava ja kuunneltava, kun ottaa huomioon, ettei alkuperäistä negatiivia löydetty. Kuva saatiin kolmesta eri lähteestä, 35 millin positiivista, 35 millin nitraattipositiivista ja 16 millin esityskopiosta. Ääni puolestaan restauroitiin kahdesta viimeksi mainitusta. Kuva-alaa ei ole kropattu 4:3-ruutuun, vaan on alkuperäinen 1.37:1. Ekstroihin on tallennettu 27 min. dokumentit, ja traileri. Kotelossa on myös 32-svuiinen kirjanen. (PS)