Metsästä löy­tyy vai­na­ja ni­meltä Har­ry, mut­ta ku­ka hä­net tap­poi ja mik­si on ar­voi­tus, jon­ka sel­vittä­mi­sestä mo­ni­kaan lä­histön asuk­kais­ta ei tun­nu ole­van kiin­nos­tu­nut. Ruu­miin hau­taa­mi­ses­ta ja ylös­kai­va­mi­ses­ta sen si­jaan tu­lee ko­ko na­pu­rus­ton ajan­vie­tettä.

Alf­red Hitch­coc­kin ke­peä­mie­li­nen ja il­ma­vis­ta mai­see­ma­ku­vis­taan huo­li­mat­ta hy­vin näy­telmämäi­nen mus­ta­ko­me­dia viih­dyttää pef­fa edellä puu­hun -ot­teel­laan, mut­ta oh­jaa­jan par­hai­den jouk­koon tämä ei mah­du. Yh­dys­val­lois­sa ai­koi­naan flo­pan­nut, mut­ta Eu­roo­pas­sa pa­rem­min pärjän­nyt elo­ku­va on luul­ta­vas­ti Hitch­coc­kin tuo­tan­nos­sa puh­tain­ta ko­me­diaa il­man minkään­lais­ta jän­ni­tys­mo­ment­tia. Elo­ku­va pe­rus­tuu Jack Tre­vor Sto­ryn sa­man­ni­mi­seen ro­maa­niin, jon­ka ta­pah­tu­mat on tässä siir­ret­ty Eng­lan­nis­ta Uu­teen Eng­lan­tiin.