Hu­vit­ta­va, mo­nin­ker­tai­nen kol­miod­raa­ma it­se­var­mas­ta, kau­niis­ta tans­si­jat­ta­res­ta (Ri­ta Hayworth), tämän kap­tee­ni­sul­ha­ses­ta, vai­moaan pettämään pyr­kivästä teat­te­rin joh­ta­jas­ta, tämän vai­mos­ta, ul­ko­mai­ses­ta pyr­ky­ri-tans­si­jat­ta­res­ta ja kai­ken kes­kellä ole­vas­ta ko­reog­ra­fis­ta (F­red As­tai­re).

Ta­ri­na on kaik­ki­ne tem­pauk­si­neen iloi­sen let­keä ja on­nis­tuu ohit­ta­maan kli­sei­simmät vas­toinkäy­mi­set ilah­dut­ta­van ri­peäs­ti. It­se lop­pu­rat­kai­su on to­teu­tus­ta­val­taan mel­koi­nen leuan­lok­saut­ta­ja, jo­ta voi ver­ra­ta 57 vuot­ta myö­hem­min teh­dyn Deep Im­pac­tin le­gen­daa­ri­seen ko­sin­taan.

Yhtä ka­sar­min put­kaan si­joit­tu­vaa, se­ka­vaa ry­mis­te­lyä lu­kuun ot­ta­mat­ta mu­siik­ki­nu­me­rot ovat viih­dyttä­viä, tyy­likkäitä ja ener­gi­syy­dessään jo­pa mu­kaan­sa­tem­paa­via. As­tai­rea ei tur­haan ke­hu­ta tans­si­tai­dois­taan, mut­ta tässä Hayworth enemmän kuin vas­taa haas­tee­seen – kai­kil­la osa-a­lueil­la.