Lä­hes kol­me ja puo­li­tun­ti­nen ee­pos ker­too ta­ri­nan pie­nestä si­pe­ria­lai­ses­ta kylästä, jo­ka pei­laa Venäjän his­to­riaa ai­na sen al­kua­jois­ta 1980-lu­vun al­kuun saak­ka, kol­men su­ku­pol­ven ajal­ta. Vaik­ka tämä on vuon­na 1979 voit­ta­nut Can­ne­sin eri­kois­pal­kin­non, niin pitkä­ve­tei­sempää, hi­das­tem­poi­sem­paa sekä tyl­sempää elo­ku­vaa saa ha­kea. Mi­nuun tämä ei teh­nyt vai­ku­tus­ta, vaik­ka his­to­rial­li­set ee­pok­set kieh­to­vat­kin. Venäjää tun­te­vat ja sen kult­tuu­ria pa­rem­min tietävät voi­vat saa­da tästä pal­jon enemmän ir­ti. Jo­tain hyvää sentään löy­tyy. Jot­kut koh­tauk­set oli­vat kuin öl­jyvä­ri­maa­lauk­sia, vaik­ka ku­van­laa­tu ei päätä hui­maa.