Kun yleisö ryntä­si kat­so­maan Viet­te­lys­ten vau­nua teat­te­rei­hin, se is­ki hi­ki­sen ar­kielämän ta­kai­sin päin kas­vo­ja. Jos iso­jen so­tien sä­vyttä­millä vuo­si­kym­me­nillä elä­neet ih­mi­set me­nivät elo­ku­viin, he en­nen kaik­kea ha­lu­si­vat nähdä jo­tain muu­ta kuin to­del­li­suut­ta. Elia Ka­za­nin oh­jaus vas­ta­si suu­rin piir­tein en­simmäistä sähkös­hok­kia.

Vaik­ka ta­pah­tu­mat si­joit­tu­vat toi­sen maail­man­so­dan jäl­kei­seen New Or­lean­siin, ase­tel­ma oli tut­tu jo­ka puo­lel­la Eu­roo­pas­sa­kin. Nuo­ret, ko­ti­rin­ta­man tai so­dan run­te­le­mat, ih­mi­set asui­vart huo­nois­sa olois­sa ja te­kivät li­kais­ta työtä li­kai­sis­sa teh­das­sa­leis­sa. Usein yh­dessä huo­nees­sa asui su­kua ja ystä­viä. Lä­heis­riip­pu­vai­suu­des­ta ei pu­hut­tu.

E­telän hii­pu­neen aris­tok­ra­tian kas­vat­ta­ma Blanc­he saa opet­ta­jan vi­ras­ta pot­kut epä­si­veel­li­sestä käytök­sestä, ja ot­taa yö­pai­kan sis­kon­sa tykönä. Vi­siit­ti venähtää vii­dek­si kuu­kau­dek­si, jo­ten sis­kon bru­taa­li avio­mies Stan­ley Kowals­ki me­nettää muu­ten­kin agg­res­sii­vi­se­na ros­kaväen edus­ta­jan mie­len­rau­han­sa.

Ten­nes­see Wil­liam­sin näy­telmä ker­too hei­kois­ta ih­mi­sistä, jot­ka jou­tu­vat tur­vau­tu­maan vah­voi­hin. Nämä taas vievät säih­kyllään psy­koo­siin.

E­lia Ka­za­nin oh­jaus pyr­ki avoi­mes­ti tois­ta­maan Ire­ne Mayer Selz­nic­kin teat­te­rip­ro­duk­tion elo­ku­va­na, mikä nä­kyy hyvässä ja pa­has­sa näyttämömäi­senä ja koh­taus­mai­se­na pol­jen­to­na. Näyt­te­lijöi­den suo­ri­tuk­set tu­le­vat kuin suo­raan sy­vistä ve­sistä. Var­sin­kin Bran­don ani­maa­li­suus nos­ti Hol­lywoo­din mieskä­si­tuk­sen uu­siin ulot­tu­vuuk­siin. Sa­mal­la t- ja wi­fe bea­ter -a­lus­pai­dat nou­si­vat kult­tie­si­neik­si, jot­ka vai­kut­ta­vat edel­leen nuo­ris­kult­tuu­ris­sa.

Näy­telmän al­ku­peräis­ni­mi ker­too osal­taan, kuin­ka eng­lan­nin kie­li tai­puu ai­van eri­ta­voin kuin suo­mi. Ku­ka te­ki­si kan­sa­kun­nan pa­hoin­voin­tia ku­vaa­van in­to­hi­mo- ja trian­ge­lid­raa­man ot­si­kol­la "rai­tio­vau­nu ni­meltään ha­lu".

Kun elo­ku­va sai Suo­men en­si-il­tan­sa tal­vel­la 1952, ai­kan­sa suo­men­ta­jat on­nis­tui­vat eri­no­mai­ses­ti ta­voit­ta­maan elo­ku­van tee­man. Eli viet­te­lyk­set ovat vain kuor­ru­tus­ta. Suu­rem­pi on ih­mi­sen pyr­ki­mys eteenpäin.