Viides Indiana Jones -seikkailu heittää ikääntyvän sankarinsa aarrejahtiin läpi vuosikymmenten.
Viides Indiana Jones -seikkailu heittää ikääntyvän sankarinsa aarrejahtiin läpi vuosikymmenten. Natsi-Saksasta käynnistyvä elokuva punoo mielekkään langan vuodesta 1944 vuoteen 1969 ja aina Arkhimedeksen nenän alle. Ote on satumainen ja vähitellen avautuva ristisanatehtävä vaivattoman viihdyttävä.
Rehellisesti ikääntyvä Harrison Ford vetää roolinsa tutun ilkikurisella virnistyksellä, vastahakoisella sankaruudella ja kenties nuoremman miehen periksiantamattomuudella. Elokuva toimii mukavasti sarjan jatkumossa ja palaa juurilleen ilman, että tämäkään tuntuisi haudan ryöstöltä. Tämä maistuu kaikin puolin tarinan loppupisteeltä, mutta sen ei sitä tarvitse toki olla.
Uusina kasvoina nähdään Phoebe Waller-Bridge Indyn kummityttönä, joka harppoo samoja polkuja omin motiivein, ja Ethan Isiodore tämän omana shortroundina (vrt. Indiana Jones ja Tuomion temppeli). Myös omasta mielestään cameo-roolin tekevä Antonio Banderas pyörähtää luottokaverina. Uudet kasvot Banderasia lukuun ottamatta jättävät hieman kylmäksi, mutta hoitavat kuitenkin tonttinsa mukiinmenevästi. Pääosassa on lopulta kiistatta Ford ja muut vuosia kestäneet reliikit.
Erinomainen kuva näyttää viimeistä piirtoa myöten täysiveriseltä seikkailuelokuvalta. Periodipatina on kauttaaltaan kohdillaan liikuttiinpa sitten natsi-Saksassa, 1960-luvun lopun New Yorkissa tai antiikin historiassa. Erikoistehosteet ovat huoliteltuja ja mielikuvituksekkaita tietokoneella alkokohtauksessa nuorennetua Harrison Fordia myöten.
Ääniraita kulkee käsi kädessä komean kuvan kanssa. Ruoska heilahtaa auktoriteetilla, dialogi on mumistessaankin selkeää ja seikkailu rullaa nätisti miljööstä toiseen.
Kahden levyn boksin 4K-levy on ekstraton. HD-version levyltä löytyy eriytetty musiikkiraita ja asiallinen viisiosainen making of -dokumentti (57 min.). Erikoisesti levyn kappalevalikko vilahtaa muutamaan kertaan ruudulla elokuvan aikana kun kappale vaihtuu. Kyse voi olla soitinkohtaisesti virheestä, joka ei onneksi muodostu häiritseväksi. (IJ)